CLOTHES

You take off, we take off, they take off

coats, jackets, blouses, double-breasted suits,

made of wool, cotton, cotton-polyester,

skirts, shirts, underwear, slacks, slips, socks,

putting, hanging, tossing them across

the backs of chairs, the wings of metal screens;

for now, the doctor says, it's not too bad,

you may get dressed, get rested up, get out of town,

take one in case, at bedtime, after lunch,

show up in a couple of months, next spring, next year,

you see, and you thought, and we were afraid that,

and he imagined, and you all believed;

it's time to tie, to fasten with shaking hands

shoelaces, buckles, velcro, zippers, snaps,

belts, buttons, cuff links, collars, neckties, clasps

and to pull out of handbags, pockets, sleeves

a crumpled, dotted, flowered, checkered scarf

whose usefulness has suddenly been prolonged.

Wislawa Szymborska

 Writing a resumé

What needs to be done?

Fill out the application

and enclose the resumé.

Regardless of the length of life,

a resume is best kept short.

Concise, well-chosen facts are de rigueur.

Landscapes are replaced by addresses,

shaky memories give way to unshakable dates.

Of all your loves, mention only the marriage;

of all your children, only those who were born.

Who knows you matters more than whom you know.

Trips only if taken abroad.

Memberships in what but without why.

Honors, but not how they were earned.

Write as if you'd never talked to yourself

and always kept yourself at arm's length.

Pass over in silence your dogs, cats, birds,

dusty keepsakes, friends, and dreams.

Price, not worth,

and title, not what's inside.

His shoe size, not where he's off to,

that one you pass off as yourself.

In adddition, a photograph with one ear showing.

What matters is its shape, not what it hears.

What is there to hear, anyway?

The clatter of paper shredders.

Wislawa Szymborska

 Täällä

En tiedä miten muualla,

mutta täällä maan päällä on paljon kaikkea.

Täällä tehdään tuoleja ja murheita.

Saksia, viuluja, hellyyttä ja transistoreja,

patoja, piloja, kuppeja.

Ehkä jossain muualla kaikkea on enemmän,

mutta jostain tuntemattomasta syystä siellä ei ole maalauksia,

kuvaputkia, piirakoita, liinoja kyynelten kuivaamiseen.

Täällä on lukematomia paikkoja ympäristöineen.

Joistakin voit pitää poikkeuksellisen paljon,

antaa niille lempinimiä

ja suojella niitä pahalta.

Ehkä jossain muuallakin on samanlaisia paikkoja,

kukaan ei kuitenkaan pidä niitä kauniina.

Ehkäpä ei missäään tai ei juuri missään,

täällä sinulla on oma vartalo

ja siihen kuuluvat tykötarpeet,

jotta voit lisätä muiden lasten joukkoon omasi.

Käsistä, jaloista ja hämmästyneestä päästä nyt puhumattakaan.

Tietämättömyys paiskii täällä ylitöitä,

laskee, vertailee, mittaa, koko ajan

tehden siitä omat päätelmänsä ja alkuaineensa.

Tiedän mitä ajattelet.

Täällä ei ole mitään pysyvää,

koska luonnonvoimat ovat aina hallinneet.

Mutta hetkinen - luonnonvoimat väsyvät helposti

ja niiden on joskus levättävä kauankin

ennen kuin ne aloittavat jälleen.

Niin, tiedän mitä vielä ajattelet.

Sotia, sotia, sotia.

Ja kuitenkin niidenkin välillä on taukoja.

Asento! - ihmiset ovat pahoja.

Lepo! - ihmiset ovat hyviä.

Asennon aikana luodaan autiomaita.

Levon aikana koteja rakennetaan otsa hiessä

ja ne asutetaan pian.

Elämä maan päällä tuntuu melko reilulta kaupalta.

Esimerkiksi unista et maksa senttiäkään.

Harhakuvitelmista - maksat vasta menettäessäsi ne.

Ruumistasi maksat vain ruumillasi.

Ja ikään kuin tuossa ei olisi tarpeeksi,

pyörit ilman lippua planeettojen karusellissa,

ja yhdessä sen kanssa matkustat pummilla galaksien välisessä myräkässä

läpi niin huimaavien aikojen,

ettei täällä maan päällä mikään ehdi edes liikahtaa.

Katso vain vähän tarkemmin ympärillesi.

Pöytä seisoo, siinä missä se olikin

sen päällä on paperi samassa paikassa mihin se laitettiin,

raollaan olevasta ikkunasta tulee vain kevyt tuulenhenkäys,

eikä seinissä ole mitään pelottava murtumia,

joiden läpi tuuli tempaisi sinut tyyhjyyteen.

Wislawa Szymborska/Täällä

 Tilastollisia huomioita

Jokaisesta sadasta ihmisestä on

niitä, jotka aina tietävät paremmin

- viisikymmentäkaksi;

epävarmoja jokaisesta askeleestaan

- melkein kaikki loput;

valmiita auttamaan,

ellei se kestä kauan

- neljäkymmentäyhdeksän;

aina hyviä,

koska eivät voi muuta olla

- neljä, no, ehkä viisi;

taipuvaisia ihailemaan kadehtimatta

- kahdeksantoista;

väliaikaisesti nuoruuden

harhaan johtamia

- plus miinus kuusikymmentä;

niitä, joiden kanssa ei ole leikkimistä

- neljäkymmentä ja neljä;

niitä, jotka jatkuvasti pelkäävät

jotakuta tai jotakin

- seitsemänkymmentäseitsemän;

kykeneväisiä onneen

- reilut parikymmentä korkeintaan;

harmittomia yksin,

mutta villiintyvät joukossa

- takuulla yli puolet;

julmia,

kun olosuhteet sitä vaativat

- parempi olla tietämättä

edes suurin piirtein;

vahingosta viisastuneita

- ei juurikaan enempää

kuin ennalta viisaita;

niitä, jotka eivät saa elämältä muuta kuin tavaraa

- kolmekymmentä,

vaikka haluaisinkin olla väärässä;

kumaraisia, tuskien vallassa

ja vailla valoa pimeydessä

- kahdeksankymmentäkolme

ennemmin tai myöhemmin;

oikeudenmukaisia

- aika paljon, kolmekymmentäviisi

mutta jos ymmärtäminen vaatii ponnistelua

- kolme;

myötätunnon arvoisia

- yhdeksänkymmentäyhdeksän;

kuolevaisia

- sata sadasta.

Tämä luku ei toistaiseksi ole vaihdellut.

Wislawa Szymborska

Jotkut pitävät runoudesta

Jotkut -

eivät kaikki.

Eli edes enemmistö kaikista vaan vähemmistö.

Jollei laskeeta koulua, missä on pakko,

eikä itse runoilijoita,

on näitä ihmisiä ehkä kaksi tuhannesta.

Pitävät -

mutta pidetäänhän pussikeitostakin,

pidetään kohteliaisuuksista ja sinisestä väristä,

pidetään vanhasta huivista,

pidetään siitä, että saadaan oma tahto perille,

pidetään koiran paijaamisesta.

Runoudesta -

mutta mitä sitten on runous?

Monenlaista hataraa vastausta

kysymykseen on jo tarjottu.

Mutta minä en tiedä enkä tiedä ja otan siitä tukea

kuin pelastavasta kaiteesta.

Some people like poetry

Some people -

that means not everyone.

Not even most of them, only a few.

Not counting school, where you have to,

and poets themselves,

you might end up with something like two per thousand.

Like - 

but then, you can like chicken noodle soup,

or compliments or the color blue,

your old scarf,

your own way,

petting the dog.

Poetry -

but what is poetry anyway?

More than one rickety answer

has tumbled since that question first was raised.

But I just keep on not knowing, and I cling to that

like a redemptive handrail.

Wislawa Szymborska/ Translated by Stanislaw Baranczak and Clare Cavanagh

               ♡

Ihmeellisia sanoja

Kun lausun sanaa Tulevaisuus,

ensimmäinen tavu siirtyy jo menneisyyteen.

Kun lausun sanaa Hiljaisuus,

tuhoan sen.

Kun lausun sanoja Ei Mitään,

luon jotain, joka ei mahdu olemattomuuteen.

Wislawa Szymborska /Ihmisiä sillalla

The Three Oddest Words

When I pronounce the word Future,

the first syllable already belongs to the past.

When I pronounce the word Silence,

I destroy it.

When I pronounce the word Nothing

I make something no non-being can hold.

Translated by Stanislaw Baranczak and Clare Cavanagh

Hymyt 

Maailma katsoo mieluummin kuin kuuntelee.

Siksi valtiomiesten on hymyiltävä.

Hymy kertoo toivosta, siksi edustajammekin hymyilee.

Peli on monimutkaista, edut vastakkaisia ja tulostakaan ei aina nää.

Kun valkean ja sydämellisen hammasrivin näkee,

se mieltä piristää ja uskon tulevaisuuteen herättää.

Hänen on huomioitava muut hyväntahtoisesti nyökkäillen

lentokentillä ja neuvottelusaleissa.

Hänen on liikuttava sujuvasti ja oltava iloinen.

Tuota hymyillen tervehtii, häntä hymyillen hyvästelee.

Hymyilevät kasvot hälle tarpeen on oli kyseeessä aamupala tai

yhteinen iltatee

hymy näkyy kameroidenkin objektiiveissa.

Hammaslääketiede diplomatian palveluksessa

tulokseen loistavaan johtaa.

Hyvää tahtoa ja yritystä jaloa tarvitaan

monessa vaikeassa tilanteessa.

Vielä ei olla siirrytty aikaan niin ongelmattomaan,

että kasvoilla murheen näyttää saa.

Veljeyden ihmiskunta, uneksijoiden mukaan,

muuttaa hymyn maaksi maailman.

Epäilen. Valtiomiestenkään

ei olisi pakko hymyillä aina vaan.

Vain joskus: siksi, että kevät tai kesä täyttää pään,

kiireettä ja ylistykseksi kauniin ilman.

Ihmisolento on surullinen luonteeltaan.

Jo etukäteen iloiten jään odottamaan sellaista henkilöä.

Wislawa Szymborska/Hetki

Could Have - Wislawa Szymborska

It could have happened.

It had to happen.

It happened earlier. Later.

Nearer. Farther off.

It happened, but not to you.

You were saved because you were the first.

You were saved because you were the last.

Alone. With others.

On the right. The left.

Because it was raining. Because of the shade.

Because the day was sunny.

You were in luck -- there was a forest.

You were in luck -- there were no trees.

You were in luck -- a rake, a hook, a beam, a brake,

A jamb, a turn, a quarter-inch, an instant . . .

So you're here? Still dizzy from

another dodge, close shave, reprieve?

One hole in the net and you slipped through?

I couldn't be more shocked or

speechless.

Listen,

how your heart pounds inside me.