Jotakin tapahtuu

Keto nukkui. Unessa kukkanen kuuli

miten ylitse hulmahti yöllinen tuuli

ja kuiskasi: Jotakin tapahtuu.

Vähän kukkanen raotti umppunsa terää:

Sydänyöhän nyt on. Ei, vielä en herää.

Vaan heikosti värähti öljypuu.

Joku lammas kedolla päätään käänsi

ja mättään juuressa sirkka äänsi

ja silmät pienten eläinten

kuin lyhdyt syttyivät siellä ja täällä.

Jokin levottomuus oli nurmikon päällä,

jokin sanaton sanoma, ihmeellinen.

Ja katso: kaikki ne valvovat tässä,

kedon pienet oliot pimeässä

joka ylitse mustana kuin meri lyö.

Ja se uninen  kukkakin toisten laila

oli äkkiä auki, pelkoa vailla.

Ja siinä se on: valo! Jouluyö.

Aila Meriluoto