Katoavat, katoavat tyttövuosien kaukaiset päivät.

Lapseni kantavat ne kaikkialle.

Lapseni sekoittavat ne omiinsa.

Ne eivät enää ole minun.

Ja osan niistä olen antanut sinullekin, rakkaani,

sinitäpläiset linnunmunat,

ihonlämpimät, höyhenlämpimät.

Ne ovat nousseet lentoon suurelta lämpimältä

kämmeneltäsi.

Hyvää matkaa! Hyvää matkaa!

Yli kotoisen kivisen aavan

lentää pois visertävä parvi.

Hyvää matkaa!

Ellen Niit, suom Brita Polttila

Maailman pysyvyys 1965, WSOY