Kaikki takanani olevat ovet olen jättänyt

auki

tuulen käydä

kulkijoiden  harppoa sisään ja viedä

mennessään mitä haluavat

lasten juosta huoneesta toiseen.

Edessä olevat uudet ovet ovat verhojen 

peitossa

ja auringon valo siivilöityy niiden läpi.

Ne heilahtavat kun joku katsoo taakseen ja

vinkkaa minulle:

tule jo, joudu!

Marja-Leena Toukonen

Aika ottaa uuden muodon, joka murtaa maailman, jotta voisi rakentaa sen jälleen.

Välissämme ei ole mitään muuta kuin rauhaa ja lepäämme tässä hetkessä.

Puiden oksilla vuodet kiertyvät silmuille ja käpertyvät vain kasvaakseen jälleen, ja niiden takana taivas on tyyni ja rikkumaton.

Ajan ja muutoksen kosketus.

Emmi Itäranta/Kudottujen kujien kaupunki

Kannamme sisällämme kotia, niitäkin, joita ei enää ole, jotta meillä olisi jotain minne palata.

Menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan. Kartan voi piirtää uusiksi, mutta vuorta ei voi muuttaa mereksi tai merta autiomaaksi, ihmisen jälkiä ottaa pois sieltä, minne ne on kerran jätetty.

Emmi Itäranta/Kuunpäivän kirjeet