Kadehdin metsän puita,

juuret syvällä maassa.

Niiden ei tarvitse ehtiä 

minnekään.

Onko olemassa mitään

arvokkaampaa

kuin tämä viilenevä hetki...

Illan lempeät valonsäteet

ovat ystäviäni.

Niiden katselu on kuin

saisi lohdutusta jollekin,

jollekin jonka olemassaoloa 

ei edes tiedä...

Tuuli nousee,

hyväilee ohimennessään niskaani.

Sama tuulenhenki

tanssittaa lempeästi

nuorta koivua.

Kaksi elävää olentoa

kesäillassa

tuulen yhdistäminä.

Dokumentti "Kotona kylässä" - Kiti Luostarinen