JOS OLISIN TUNTENUT SINUT AIKAISEMMIN

Jos olisin tuntenut sinut aikaisemmin

niin olisit saanut lahjaksi

keltaisen lumilapioni,

punaisen hiekkalapioni

ja tähtien peittämän

sinisen ämpärin.

Kaikki voikukkaniityt

olisin antanut sinulle

ja hiekkalaatikot ja hyppyruudut

ja kaikki puistotiet

täynnä lehtiä ja kastanjapalloja

ja tienvierien tutuista liukuradoista

kaikkein pisimmät.

Ja kaikki vesitynnyrit

rännien alta

ja mustana läikkyvän sadeveden,

mustana läikkyvän pohjattoman veden,

mustana läikkyvän veden puheen

taivaasta, puitten latvoista ja pilvien lennosta.

(Miten korkealle piilotettu ajatus!)

Ja kun sinne katsoi

nousi kurkkuun kummallinen tunne,

kuin lintu,

kuin sielu,

kuin villi mehiläinen.

Ja luulen että olisin antanut sinulle

omaksi myös keltaisen karhun

jonka nenä on kulunut,

oman keltaisen karhuni joka tuntee

kaikki salaisuuteni.

Ja sitten olisin kai itkenyt,

itsekään tietämättä

ikävästä vai ilosta.

Ellen Niit (1965)

Maailman pysyvyys, 1994

Suom. Brita Polttila

Valo osuu linnun siipiin

ja lintu levittää siivet, liitää

ja luo avaruuden.

Bo Carpelan

 Koivunlehdet pilkuttavat nurmikkoa puistossa,

vaahteranlehdet peittävät ruohon kokonaan,

kohta täyttyy lokakuu, kaduilla sumua,

huoneesa on viileää, sormia paleltaa.

Sytytän lanpun, otan kirjan, luen

jostakin toisesta syksystä, kaukaisesta,

suljen kirjan, kuuntelen hiljaisuutta:

se on täynnä askeleita, jotka loitonevat.

Bo Carpelan