Tulisit Suomeen!

Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.

Katso minua maatani vasten,

maatani, vilvasta maisemaa.

Katso minua koivuja vasten,

koivuja tuulessa, silmuissaan.

Katso minua metsiä vasten,

raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,

katso vesiä vasten,

kallioiden välissä, metsien sylissä,

kaupunkien kyljissä avautuvia.

Katso lumipälviä ja lumikelloja

ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.

Tulisit Suomeen

ennenkuin katselen maata

leposijana, kotina, sylinä.

Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,

josta en saa askelen alaa,

en runoilijalle en kansalle,

en naiselle

joka tahtoo istuttaa kukkia

kylmillä käsillään 

valkoisilla, ikävöivillä käsillään.

Tulisit Suomeen

tulisit kaupunkiini

ja näkisit köyhät ja ahdistuneet

valkeassa kaupungissa.

Ja työttömät metsämiehet laajalla

puun, puun, kohisevan puun maassa.

Lainaamme mökkiläisen veneen -

hän vuokraa perunamaansa

silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.

Sen sylissä ovat erämaajärvet.

Katso minua lahoavaa rantaa vasten.

Puut kaatuvat veteen,

ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.

Katso väsyneitä jalkojani

suopursuvaahtoa vasten.

Väkevänä se tuoksuu ja suo

on jo muuraimentietoa täynnä.

Katso minua maatani vasten

katso silmillä,

jotka etelän vuorilla

minulle loistivat -

minulle tai ohitse -

loistivat!

Minä sen näin ja minua vasten

kaartukoon maani kuin mies,

joka minulle kuuluu.

Vaikka aika ruhjoisi,

naava minun hiuksillani

kuusien vanhuuteen liittyisi.

Anja Vammelvuo

***

Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa

kaupungin harteille

Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:

tehdaskaupungin yö

ja sen himmeät valot

Linnunradan alla.

Viljo Kajava