Suomi, Suomi

vedenpirstoma synnyinmaani,

miten katselet minua järvisilmilläsi!

Kuulaassa, kuulaassa yössä

yhä vaeltaa lumottu valo

ulapalta ulapalle, ääriään tunnustamatta.

Sydän kulkee vaiti syvän kirkkauden halki,

taivas kahlaa rantavesissä

alasti ja ehdoitta kuin kaunein nuoruus.

Mitä etsit väsymättä, sinä sammumaton valo?

Kansani sieluako, talven kohmettamaa?

Vai tulitko vihittäväksi rantojen tulien kanssa

vannomaan uskollisuutta elämänrohkeudelle?

Suomi, Suomi, veden pirstoma synnyinmaani,

miten katselet minua järvisilmilläsi! ...

.

.

Aulikki Oksanen