Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta

monien harmaiden päivien jälkeen,

ilo kuin räystäsvesien laulu

talvipakkasten jälkeen,

ilo kuin muuttolinnun hullaantunut 

lento 

tulvaniittyjen yllä,

ilo kuin tuulen leikki

hiirenkorvakoivikossa,

ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla

pitkän ikävän jälkeen.

Ehjä, kirkas, puhdas ilo.

Odottamatta ja ilman aihetta!

Mistä tämä lahja

kun olin jo ehtinyt unohtaa

että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa

velvollisuuksien takkuisessa viidakossa

tämän lahjan kanssa.

Pitkään. Kevyemmin.

Maaria Leinonen

Ensimmäiset lokit

kirkuvat kalarannassa;

terva tuoksuu.

Joka kevät

tiaisen kolmirauta

ilahduttaa sydäntäni,

kirjoittaa insinööri

postikorttiin.

Joka päivä

Maanmittauskonttorin seinustalla

kasvaa pälvi.

Risto Rasa