Kodit kasvavat kodeiksi

Talo ei ole mitään.

Huone pelkkää tyhjää.

Muuta on koti.

Kodit kasvavat kodeiksi,

aikaa myöten.

Kun pihanurmen ratamonlehdet

tai asfalttipihan arat

kulottuneet korret

ovat tarttuneet sydämesi syrjään,

kun sydän on juurtunut

pohjaveteen saakka,

silloin olet kotona.

Kodit kasvavat kodeiksi 

huomaamatta.

Syysillassa lentävien lehtien lävitse.

Nukkuvan maiseman yli

valtavien pilvien lävitse.

Päivästä päivään, vuodesta vuoteen.

Pysyväisen lävitse.

Jonkin katseen,

jonkin kosketuksen lävitse.

Aamusta aamuun

tielle saattajan hyvästelyvilkutusten lävitse.

Oksakäden lävitse joka koputtaa ikkunaan

tyhjänä ja lehdettömänä, huurteessa ja lumisena,

nupuilla, kukassa ja lehtivänä

ja syksyisin omenat kämmenellään.

Myös talot juurtuvat

ja huoneet kasvavat versoja.

Myös talot kukkivat.

Myös talot varistavat siemeniä

kun ovat kasvaneet kodeiksi.

Ellen Niit

suom. Brita Polttila

Maailman pysyvyys, 1994