Ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat vastaan ilman ajanvarausta.

Ja niin ovat toiset meistä alipalkattuja, toiset kuin pehmeäanturaisia

alpakoita, eivät jätä jälkiä maastoon, kiirettä pidä.

Ja niin ovat toiset meistä levää, kallioon kiinni kasvanutta partaa, hiljaisia

huljuttelijoita, ja toiset ylityöllistettyjä, kuin yöhyönteisiä, tai käteviä

matkatavaroita, mahtuvat istuimen alle.

Ja niin kuulin monta vuotta, väärin, luulin: ihmisen osa on yksin kolhunsa

kestää, sohjossa talsia, illoin haikailla aurinkorantoja, salsaa, litsejä,

mangoja, vermuttia, lasi valkkaria.

Ja niin kuuluin minäkin joukkoon, väärinkäsittäjät, yksinkärsijät, yskää ja

särkyä, selkä suri, paita ei auttanut, elämäni ompeleet, hiukset hajan,

hengetön pitänyt suortuvia kasassa.

Anja Erämaja

Samat varvut, vähemmän mustikoita.

Anja Erämaja