Lapseni,

maailmalle minä sinut synnytin,

että hymyilisit hymyn heidän ilmeettömille kasvoilleen,

antaisit kukastasi tuoksun ja värin heidän arkeensa,

laulaisit hiljaisuutta heidän kiireeseensä,

nauraisit iloa heidän tyhjyyteensä,

menisit heidän luokseen sateisina päivinä.

Menisit,

katson kun menet

ja sylini ikävöi sinua,

mutta elämälle minä sinut synnytin, 

elämää rakastamaan,

lapseni,

en itselleni.

Helinä Siikala