Sanovat, ettei se vaihtamalla parane, kyllä paranee.

Männikön takana rinne sinisenä, sinne.

Näköni terävöityy, muistini herää, mustikka, juolukka, puolukka,

ei tämä tähän jää, muistan mitä käenkaalista sanotaan,

ketunleipä, revonriestka, kukat, jotka jäivät alkukesästä aukeamatta

pölyttävät itse itsensä.

Sanovat, että nuoruus on vaikeaa, mutta kyllä se siitä sitten

helpottaa, ei helpota, kaikki iät ovat vaikeita, kaikki ajat etsikkoaikoja,

kivet jätän kääntämättä.

Sanovat, että rehellisyys maan perii, ei peri,

on nähtävä totuuden taakse, osattava valehdella kaikissa väreissä,

maailmankaikkeus on sininen.

Elämä kantaa? Ei kannata kokeilla

siivetönnä lentää, miten tämän nyt selittäisi ja kenelle,

muurahaisella on kovin pienet korvat.

Anja Erämaja