Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola

ja muuriseinien

tuskainen spray

kun kaikelle sanotaan ei

lue silloin se ei

lue etteivät hennoimmat sulat

hiertyisi betoniin,

ja että uhmatessaan untuvatakit

kantais syksystä pakkasiin.

Ja taas keväästä lue,

lue arvaamaton, iän läike, se lue

ja ajan sumea temperatuuri

kun niin tuskaisen pieni ja suuri

olen minäkin,

yhtä aikaa

iltasatu ja postilla

yhtä aikaa ne lue,

lue unta ja kuolemaa

Nalle Puhia, Poe´ta

ja sattuman suurta showta,

Lucky Lukea lue

ja lakia

ja lue miksi, minkä takia

vain suuri määrä on suurta

ja vain voima voimassa on

ja miksi maailman lapsissa

se pulssi, uneton.

Ilpo Tiihonen/ Largo (2004)