Meihin annettu

Sukelluksissa täällä, aikuisuudessamme,

aivojen vanhoissa mielteissä, paljon käytetyissä,

hermoratojen valmiissa verkostossa,

täällä raudanharmaassa meressä 

joulukuun lapsi on meille annettu

suora ja kirkas sielu kuin säde

vedenpintaan nouseva

jotta se periskooppina näyttäisi:

katso: todellisuus

yksinkertainen ja selvä kuin kynttilä tummassa havussa,

tähti mustalla taivaalla

turvallinen pimeys enkelin silmiä täynnä,

kujeellinen pimeys: äläpäs huolehdi,

pahat unet ovat unia ja maailma koti,tuttu

lapsi on meihin annettu.

Syvä hidas musiikki, juhlaa varten luotu:

yksitellen piirtyvät iltaan valkeat puut,

kokonuotit, pitkään soivat.

Lähin lumisin kuusi, ääriviivaton melkein

aamuinen kanto pisteenä vierellään,

ylivenynyt sävel, lapsuudesta tuttu

jää tajuntaan ohi muitten.

Vaan nyt verkkaan taivas herää,

majesteettinen musta akordi enkelin soittimesta,

sanantuojan jolla ei sanaa enää,

hahmoa ei, vain viittaus:

ja syvimpänä soi

äänetön itse, paljas merkitys,

annettu meihin.

Aila Meriluoto