Joulu on joskus helmikuussa,

joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee

ja järvet jäässä

sisällisesti, meissä.

Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun

kun sattuu ja juhlamieli yllättää

- sisällisesti, varkain - 

ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta

vaikka kesken juhlan

kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.

Sillä tavalla se ei kulu,

ei kuivu eikä varise.

Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.

Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,

ei vielä huomaa.

Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:

- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,

minä tulen.

Lassi Nummi