ihmistä toiveikkaampi,
ihmistä murheellisempi,
ihmistä kestävämpi.
Eniten ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua,
ilman ihmisiä pystyin elämään,
en koskaan ilman ihmisen laulua.
Sattui että petin rakastettuni,
hänen lauluaan en koskaan pettänyt.
Laulun minä ymmärsin
kaikilla kielillä laulettuina.
Kaikesta mitä maailma tarjosi syödäkseen, juodakseni
kaikilla matkoilla, kaikilla retkillä,
kaikesta mitä elämäni aikana kuulin ja näin,
kaikesta mitä tunsin ja kosketin,
ei mikään, ei mikään
tehnyt minua niin onnelliseksi
kuin ihmisen laulu...
Nazim Hikmet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti