Daffodils

I wandered lonely as a cloud

That floats on high o'er vales and hills,

When all at once I saw a crowd,

A host, of golden daffodils;

Beside the lake, beneath the trees,

Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine

And twinkle on the milky way,

They stretched in never-ending line

Along the margin of a bay:

Ten thousand saw I at a glance,

Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they

Out-did the sparkling waves in glee:

A poet could not but be gay,

In such a jocund company:

I gazed - and gazed- but little thought

What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie 

In vacant or in pensive mood,

They flash upon that inward eye

Which is the bliss of solitude;

And then my heart with pleasure fills,

And dances with the daffodils.

William Wordsworth

Vaelsin halki maisemain

Vaelsin halki maisemain

kuin pilvi yksin kulkien,

silmiini äkkiä kun sain

narsissiryhmän kultaisen.

Juurella puiden tuulisten

ne värisivät tanssien.

Kuin linnunrata helottaa

öin tähtiryhmin tuhansin,

niin reunustivat poukamaa

ne rivein päättymättömin:

vain vilkaisten jo tuhat näin

tanssissa lainehtivin päin.

Vesikin tanssi, kipunoi

iloa, vaikka vähempää:

vain ilon runoilijaan voi

tuo vilkas seura virittää.

Katsoin ja katsoin - mutta en

näyn merkitystä tiennyt sen.

Kun lepään mielin miettivin

tai tyhjin, nyt se leimahtaa

sisäiseen silmään, josta vain 

ilonsa yksinolo saa;

ilolla täyttyy sydänkin

ja tanssii lailla narsissin.

William Wordsworth/Suom. Aale Tynni