Puut luovuttavat syyskuun taakan

ja katsovat etäisyyksiin;

oi selvänäköisyyttä.

Valoa, tumma metsä, autius,

ja kaiken alla pohjaton ikävyys.

Siis unohtakaamme, käykäämme kevyesti

läpi outojen aikojen, vaihtuvan hämärän,

syyspäivien havisevain ja tuntevan metsän

surua moittimatta. Se on meidän, ja yhä lämmin.

Eeva-Liisa Manner

Minne aamut menevät

Vihreä aamu lankeaa alas puista,

puiden lehtien läpi, linnut pudottavat laulunsa

puiden lehtien läpi.

Aamut putoavat, linnut, laulut,

sateet satavat; pilvet, taivaan paimentolaiset

hajoavat tuuleen.

Vauodenajat kääntyvät, syksy

kulkee korjuuvaunulla ohi

läpi hiljaisten laaksojen.

Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

Eeva-Liisa Manner