KANSALLISLAJI

Pesäpallon perimmäisenä tarkoituksena

oli luoda laji, jossa suomalaiset olisivat 

varmuudella maailman parhaita.

Vain kivipeltoja viljelevä agraarikansa

jaksaisi seurata lukkarin loputtomia

valeheittoja, joita se on harjoitellut

kultaisennoutajansa kanssa.

Ulkopoliittisista syistä kenttään piirrettiin

tarkat rajat, olisi laitonta lyödä pallo

esimerkiksi Tukholmaan tai Pietariin.

Mutta jos läpäisi linjan ja vältti kuoleman,

pääsi juhlittuna sankarina kotipesään

jossa intohimon viuhka ositti suopeuttaan.

Teemu Helle

where are you?

behind the birch trees

the sun flares up

missä olet?

auringon leimahdus

koivujen takaa

Rea Lehtonen

getting colder now

the pebbles on this path

feel jagged under me

kivien särmät

viilenneellä polulla

vasta havaisin

Rea Lehtonen

 Ei koskaan ennen

ole ollut näin vehmasta kesää.

Eivät koskaan ennen

ole pientareet kukkineet näin.

Ei koskaan ennen 

ole tuntunut tältä.

Tämä hetki on nyt:

on kukkien hetki

ja täyden kesän.

On kauneuden hetki.

On morsiamen ja sulhasen hetki.

On hetkien hetki:

rakkaus kohtaa rakkauden.

Tässä hetkessä on toivomme.

Maailman toivo.

Eeva Kilpi

miten kaikki muuttui

mistä ensimmäinen käärme

oliko se

se yksi ilta

väärä ilme

myöhästyminen

mistä ensimmäinen käärme

sano sinä

minä en tiedä

Arno Kotro

Ydinsäteilyä

mutta koivuissa on hiirenkorvat

ja minä istutin orvokkeja.

Ydinsäteilyä

mutta on Helmin-päivä

ja minä kävin onnittelemassa äitiä.

Ydinsäteilyä

mutta miniäni on raskaana

ja tänään on laskettu päivä.

Ydinsäteilyä

mutta jonakin näistä päivistä

on lapsen synjyttävä

ja miniäni lypsää maitoaan viemäriin,

jos se on saastunutta.

Ydinsäteilyä

vaikka me rakastamme.

Eeva Kilpi

KISSOJEN NIMEÄMISESTÄ

On hirveän vaikea nimetä kissaa,

ei siihen voi ryhtyä tuosta noin vaan.

Kai arvelet päähäni nousseen jo pissaa,

kun KOLMEA NIMEÄ käyn vaatimaan.

On ensiksi perheensä käyttämä nimi,

kuten Pekka tai Jaska (siis arkiseen päin)

tai Viksu tai Joonatan, Miuku tai Kimi -

ja sellainen käytössä on päivittäin.

Saat hienomman nimenkin kissalle antaa,

jos velvoittaa aateluus tai sivistys.

Elektra, Platon - voi niitäkin kantaa

vain kutsumishelppous on edellytys.

Vaan kissa myös tarvitsee arvokkaan nimen,

se on erityinen, mitä juhlallisin,

se hännän saa pystyyn ja sen toistaminen

saa ryhtiin sen viikset ja ylpeydenkin.

On näistäkin nimistä suurvalikoima,

kuten Munckendahl, Quaxo tai Coricopat,

taikka Bombalurina tai Hellikkivoima -

aina yhdelle tällaiset vain kuuluvat.

Mutta vielä on jäljellä nimistä syvin,

ja sitä et milloinkaan selville saa.

Se tutkimuksilta on suojattu hyvin:

KISSA ITSE SEN TIETÄÄ, ei tunnusta vaan.

Jos kissasi istuksii kuin rukouksissa,

voin kertoa syyn, tiedän sen ennestään:

ylös temmattuna mielen korkeuksissa

se tuumailee, tuumailee vain nimeään -

salanimisanaisinta

sanaa salasanaisinta

syvältä luodattavaa Nimeään.

T. S. Eliot

suom. Juha Silvo

Anna tuhannen kukan kukkia: 

älä poimi niitä.

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.

Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.

Kammoan täydellisyyttä.

Luojan kiitos, se vaara ei minua uhkaa.

Viimeinen, josta haluan pitää kiinni:

oikeus omiin virheisiin.

Heikkous se todella voimaa kysyy.

Eeva Kilpi /Laulu rakkaudesta

 NOCTURNE

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Avaa ikkuna.

Annan sinulle lahjan:

peipposen laulun,

sudenkorennon lennon

kesäisenä aamuna.

Anna-Mari Kaskinen

 LAULU RAĶKAUDESTA

Ja eräänä päivänä

me koukistumme toistemme ympärille

ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,

sinun kulumavikasi  minun kihtiini kietoutuneena,

minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä

ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,

emmekä erkane konsana ei.

Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi

ja kuolion

joka sydämessäsi jo on

ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani

ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella

ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.

Minun rintani tyhjät ja litteät

ota käsiisi rakas

sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,

rakastatko minua silloin

tula tuulan tuli tuli tei?

Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,

nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,

rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,

huonosti puettujen rakkaus

ja yksinäisten rakkaus.

Opeta meitä hyväksymään rakkaus,

me niin pelkäämme sitä.

Ja sinä otat käsiisi minun rintani,

minun venyneet, litteät rintani

ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita 

ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi

hapuilet sokeana luokseni,

tunnustelet minua käsimielin.

Tunnustele vaan:

kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,

tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,

mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.

Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,

sinun ryppysi minun uurteisiini

ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.

On kirkkaana päivä j ilta.

Eeva Kilpi, 1972

Eeva Kilpi 18.2.1928 - 27.6.2026

Häälaulu

Katse katsoo hempeämmin,

tuuli tuulee lempeämmin.

Kaikki on niin kaunista 

kun saa rakastaa.

Linnut lentää keveämmin,

syli kutsuu leveämmin.

Kaikki on niin kaunista

kun saa rakastaa.

Nyt me taivallamme yhdessä

pyöreällä planeetalla

täällä auringon alla.

Laulukin soi iloisemmin:

"Oma rakas, sua lemmin."

Joku laulaa radiossa

vanhaa iskelmää.

Tunteet nousee syvemmältä,

rakkaus tuntuu juuri tältä.

Kaikki on niin kaunista

kun saa rakastaa.

Jukka Itkonen

Haarapääskynen!

Viserrys, syöksy ja liito,

pojat ja koti.

Louhoskohdasta

kiven mennyttä aikaa

käsin kosketat.

Kesäyön valo

on täysikuun roolina

yöteatterissa.

Taivaan sinestä 

lyö yllättäen lieska

valaisten kaiken.

Ellen Niit, suom. Kirsi Kunnas/ Maailman pysyvyys 1994, WSOY

Graafinen suunnittelu M-L Muukka

 Vaiheet

Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,

niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,

myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä

kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.

Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon

valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,

siteisiin uusiin, aina erilaisiin

ilolla, urheasti antautumaan.

Lähdössä piilee aina lumon voima,

se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

Tasanne tasanteelta, seestymällä,

mihinkään juurtumatta vaellamme.

Kahleita ei elämänhenki siedä,

se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.

Jos yksiin ympyröihin kotiudumme

ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.

Vain aina antautuen uuteen matkaan

vältämme jähmettävän tottumuksen.

Kuoleman hetkikin voi olla meille

vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,

elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...

Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!

Herman Hesse

Minä olen kesäillassa

olen väistyvässä valossa

hiljaisella taivaalla

silmänräpäyksen ikuisuuden

ennen kuin päivä ehtii tänne

sinä vielä vierelläni

aamu ja illan sarastus

ja sanomaton jota kuuntelemme

meille yhteinen

lyhyessä selkeässä elämässä

Bo Carpelan/Vuodet kuin lehdet

Kun laine

Kun laine koskettaa rantakiveä,

kun poutapääskyn siipi

piirtyy taivaansineen

tai käsi pysähtyy

arkipäiväin uurtamaan otsaan,

jotakin näkymätöntä tapahtuu.

Tutut näkymät

ovat jälleen avautuneet,

jotakin sulkeutunutta

on pyyhkäisty ihmisestä.

Vijo Kajava

Katoavat, katoavat tyttövuosien kaukaiset päivät.

Lapseni kantavat ne kaikkialle.

Lapseni sekoittavat ne omiinsa.

Ne eivät enää ole minun.

Ja osan niistä olen antanut sinullekin, rakkaani,

sinitäpläiset linnunmunat,

ihonlämpimät, höyhenlämpimät.

Ne ovat nousseet lentoon suurelta lämpimältä

kämmeneltäsi.

Hyvää matkaa! Hyvää matkaa!

Yli kotoisen kivisen aavan

lentää pois visertävä parvi.

Hyvää matkaa!

Ellen Niit, suom Brita Polttila

Maailman pysyvyys 1994, WSOY

 

On asioita hoidettavana, haravointi. Pihalla minä ja muurahaiset

järjestämme maailmaa, se menee niin helposti sekaisin.

Anja Erämaja

Pieni aikuinen lusikka kädessä, kilistää kahvikupin kylkeä.

Hänellä on jotain minkä opetteli by heart.

Hän lausuu nyt runon, sen, jossa lapsi kyselee mikä metsässä huhuu,

ja äiti vastaa: sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.

Sen, jossa lapsi kysyy, soivatko hällekin kohtalon kellot kun ikää tulee

ja äiti nyökkää, kyllä vain, silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt,

äitisi väsymyksen, pelot, estot, epävarmuuden, ahdistushäiriön ja,

hän pitää pienen tauon, hörppää kahvia,

hän on muistamisen ja unohtamisen asiantuntija, hän lausuu pitkän runon,

sen, jonka lopussa lapsi lohduttaa äitiä: ethän itke,

kun kaikki nää kukkaset annan sulle ja vesiastias kannan.

Hänelle taputetaan.

Anja Erämaja

Linnun kirkkaan laulun kuulen

jostain, etäältä aamuvarhain, kuulen,

vaikka en näe laulajaa,

mutta sävel

minussa jotain etäistä

joka hetki tavoittaa.

Lintu laulaa

siitä huolimatta että tiedän

jossain etäällä laulaa

minusta kauas jäänyt

toive,

entistä kirkkaammin,

entistä varmemmin:

etäinen toive, 

linnun laulu

nyt hetken yhdessä,

laulavat minussa.

Viljo Kajava

 ISIJÄNNITE

Kaikkein kauheinta on olla isä.

Luotettavana kuin soodapussin alimmainen kide.

Uskottavana kuin marsalkka  Mannerheim

mansikkamaan laidassa.

Olla happoa kuin natsi,

viiliä kuin kulttuuriministeri.

Kärsivällisyys viritettynä

kuin kuudesti laukeava slipoveri.

Kauheaa purjehtia maailmaa ympäri 

kylpyammeensa kuohuissa,

kun tulee Titanic vastaan.

Ja naiset! Te vain rakastatte

kun pitäisi lyödä kirveellä!

Tietäkää, ettei mikään järkytä

huoneiston tasapainoa niin arvaamattomasti

kuin aito ja peruuttamaton,

happosateissa ja lapsivesissä huuhtoutunut

miespuolinen isä!

Arjen isiintymä, isikuvallinen  isä.

Varoittava isimerkki!

Isimerkillinen mies. Isimies.

Isisopimuksen tehnyt isinahka.

Isineellistetty isioikeus.

Isisuomalainen isitaistelija.

Itsestään sulkeutuva isite. Isipappi. Isikko.

Vieras isine kurkussa. Tämä tämä

isillä oleva tapaus!

Entä äiti? Te isitätte.

No, äiti, äiti...

aina painonsa verran höyheniä,

selluliittia,

vastuuta ja vakavia pyrkimyksiä.

Mutta isä,

isä painaa aina yhtä paljon kuin vaaka.

Ilpo Tiihonen