29/12/2020

Jouluilta hämärtyy 
tuuli pois jo etääntyy. 
Joka kuusen latvahan 
tarttuu tähti taivahan. 
Hiljaisena seisoo maat. 
Metsän vakaat asukkaat, 
saapuu illan juhlihin, 
yksin, kaksin, kolmisin. 
Laulun tahtiin joka puu, 
sinne tänne kallistuu. 
Kettujenkin leikki on 
joulyönä viaton. 

 Oiva Paloheimo

22/12/2020

Kun sammutat ison valon,
pienet alkavat loistaa.
Kynttelikkö ikkunalla, kuusi parvekkeella.
Itse asiassa
ne loistivat koko illan. Et vain katsonut,
et nähnyt.
Eivätkä ne oikeastaan ole pieniä,
eivät lainkaan, ne vain näyttävät,
koska niiden valo tulee
syvemmältä
pimeydestä.
Mutta ne ovat täyttä valoa,
täydempää
niin kuin kuiskaus.
Joskus vahvempi
kuin huuto.

Lassi Nummi

14/12/2020

Eivät yhdentekeviä ole
sää ja aika
kun katsoo ja huomaa eikä vain näe.
Ja ihme toteutuu koska siihen uskoit, sitä haluat.
Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle.

06/12/2020


Tulisit Suomeen!
Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.
Katso minua maatani vasten,
maatani, vilvasta maisemaa.
Katso minua koivuja vasten,
koivuja tuulessa, silmuissaan.
Katso minua metsiä vasten,
raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,
katso vesiä vasten,
kallioiden välissä, metsien sylissä,
kaupunkien kyljissä avautuvia.
Katso lumipälviä ja lumikelloja
ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.
Tulisit Suomeen
ennenkuin katselen maata
leposijana, kotina, sylinä.
Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,
josta en saa askelen alaa,
en runoilijalle en kansalle,
en naiselle
joka tahtoo istuttaa kukkia
kylmillä käsillään 
valkoisilla, ikävöivillä käsillään.

Tulisit Suomeen
tulisit kaupunkiini
ja näkisit köyhät ja ahdistuneet
valkeassa kaupungissa.
Ja työttömät metsämiehet laajalla
puun, puun, kohisevan puun maassa.
Lainaamme mökkiläisen veneen -
hän vuokraa perunamaansa
silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.
Sen sylissä ovat erämaajärvet.
Katso minua lahoavaa rantaa vasten.
Puut kaatuvat veteen,
ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.
Katso väsyneitä jalkojani
suopursuvaahtoa vasten.
Väkevänä se tuoksuu ja suo
on jo muuraimentietoa täynnä.
Katso minua maatani vasten
katso silmillä,
jotka etelän vuorilla
minulle loistivat -
minulle tai ohitse -
loistivat!
Minä sen näin ja minua vasten
kaartukoon maani kuin mies,
joka minulle kuuluu.
Vaikka aika ruhjoisi,
naava minun hiuksillani
kuusien vanhuuteen liittyisi.

Anja Vammelvuo
***

Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa
kaupungin harteille
Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:
tehdaskaupungin yö
ja sen himmeät valot
Linnunradan alla.

Viljo Kajava

20/11/2020

 esineet,
ihmiset,
merkityksen:
jokainen
nuotti soi

Lassi Nummi
                         
  ***
    Olen kuin juna
joka jo kauan on törmäillyt
kaupunkiin Kyllä
ja kaupunkiin Ei.
Hermoni on jännitetty
kuin langat
Kyllä-kaupungin 
ja Ei-kaupungin välille.
Kaikki on kuollutta, pelokasta Ei-kaupungissa.
Se on kuin murheella vuorattu huone.
Siellä jokainen esine kyräilee sulkeutuneena.
Siellä jokainen muotokuva tuijottaa epäluuloisesti.
Aamuisin siellä kiillotetaan parketit sapella.
Siellä sohvat ovat petosta, seinät epätoivoa.
Turhaan odotat sieltä hyvää neuvoa
tai kukkakimppua tai vaikka hyvänpäiväntoivotusta.
Kierjoituskoneet takovat monenkertaista vastausta:
Ei-ei-ei...ei-ei-ei...ei-ei-ei...
Ja kun valot sammuvat kokonaan
haamut alkavat synkän balettitanssin.
Ennen pääset, piru vie, hengestäsi
kuin mustasta Ei-kaupungista.
Mutta Kyllä-kaupungissa on elämä kuin rastaanlaulu.
Se kaupunki on seinätön kuin linnunpesä ikään.
Taivaalta hankkivat tähdet tulla käteen.
Häpeilemättä kurottuvat kaikki huulet huulillesi,
kuiskuttavat vain hiljaa:"Kaikki on hölynpölyä".
Härnäten pyytää reseda tulla poimituksi
ja lehmilaumat tyrkyttävät ammuen maitoaan
eikä epäluuloista ole puhettakaan
ja minne ikinä haluat, oitis sinut sinne
kiidättävät junat, laivat, lentokoneet
ja lorisee, solisee vesi kuin vuodet:
Kyllä-kkyllä-kyllä...kyllä-kyllä-kyllä...kyllä...
Mutta joskus, suoraan sanoen, on ikävää
kun saa niin paljon melkein ilman työtä
siinä monihohtoisessa Kyllä-kaupungissa...
Parempi kun minua  heittelee ikäni kaiken välillään
kaupunki Kyllä ja kaupunki Ei!
Olkoot vaan hermoni jännitetty kuin langat
Ei-kaupungista 
Kyllä-kaupunkiin!

Jevgeni Jevtusenko

13/11/2020


Omaisuuteni

Mitä voin tehdä palasella sinistä taivasta, jonka omistan.
Yö tietää tehtävänsä: Koristaa sineä tähdin.
Vesi tietää sen,
puut kannattavat sineä latvoillaan,
lumi värjää sillä pukunsa.
Palanen taivaansineä on mimun omaisuuttani,
voinko tehdä siitä hameen niinkuin lumi.


Syyspäivät

Syyspilven puna valmistuu kuin puna puolukan,
syysiltapäivät punaiset on kuin nokkosperhoset,
hämärä syyspäiväin valmistuu kuin harmaa lintu,
vaikka iltaruskon siivet on raa'an ruskeat ja palavat.
Jo tähkä ja kuu ovat keltaiset ja nummen puolukka punertuu,
pesät lintujen tyhjentyvät.
Paras aika vuodesta on kun mansikan raakile vihertyy,
nuput voikukan vasta on vihreät,
pesät täyttyvät lintujen.

04/11/2020

Ja he halusivat omistaa täällä kaiken; 
purjehtija meren, ornitologi linnut, 
kalastaja luodot, suntit ja laiturinnokat
ja he puhuivat hartaasti kuin saarnastuolista,
he tiesivät kaiken
veneväylistä, kareista, veden korkeudesta syksyisin,
lintujen latinankielisistä nimistä, lajimäärityksistä
ja vuosittaisista pesimäpaikoista
he tunsivat saariston koko
tieteellisesti syvimmän olemuksen mittoineen
ja määreineen
mutta minä en halunnut omistaa täällä mitään,
opiskella kokijaksi, näkijäksi tai tietäjäksi,
tahdoin osaksi
veneiden kansilta ja kiikarilinssien läpi havainnoitavaa
kokonaisuutta
heittäytyä merelle
yötuulen irti repäisemien kaslojen vanavedessä

Jenni Haukio

31/10/2020

        
  Nyt vasta koivikko, se taakse jäänyt
se melkein unohdettu
kerää valon, sävyt. Kullan.

  Lassi Nummi

11/10/2020



Pantteri

Taukoamatta se kulkee ohitse tankojen
silmät niin väsyneinä - katse häilyen
kuin olisi olemassa vain tuhat kankoa
ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma.

Askeleet, vahvat, notkeat 
- käyntinsä pehmeää
kuin pienimmistä pienintä 
se kiertää ympyrää.
Kuin tanssisi voimaa antain 
ympäri keskiön sen,
jonka sisällä puudutettuna 
viruu Tahto tahtojen.

Joskus avautuu äänettömästi 
verho pupillin
tuon tuokion aikana 
kuva sisäänpäin pääseekin.
Kiirii jäsenten läpi aavistus 
valppaudesta, eloisasta,
kunnes se - sydämen kohdalla
 - lakkaa olemasta.

Rainer Maria Rilke / Tahto tahtojen -valikoima runoja

suom. Eve Rehn 2001

08/09/2020

Kirsi Neuvonen



Die Gazelle 

Verzauberte: wie kann der Einklang zweier 
erwählter worte je den Reim erreichen 
der in dir kommt und geht, wie auf ein Zeichen. 
Aus deiner Stirne steigen Laub un Leier 

und alles Deine geht schon im Vergleich 
durch Libeslieder, deren Worte, weich 
wie Rosenbläter, dem der nich mehr liest, 
sich auf die Augen legen, die er schliesst; 

um dich zu sehen: hingetragen, als 
wäre mit Sprűngen jeder Lauf geladen 
und schüsse nur nicht ab, solang der Hals

das Haupt im Horchen hält: wie wenn beim Baden 
im Wald die Badende sich unterbricht: 
den Waldsee im gewendeten Gesicht. 

Rainer Maria Rilke/Der grosse Wille- Die neuen Dedichte 


Gaselli

Voiko riimisana lumoustasi
sointuvaan muotoon koskaan tavoittaa?
On sointu sinussa - ja katoaa,
lehvä ja lyyra nousee otsaltasi.

Kuin merkki olet, tahi aavistus,
lauluksi kirjoitettu rakkaus.
Ruusuna hipaisee se silmää sen,
joka voi nähdä luomet sulkien

sinut, kun ratkaisevaa hyppyä
koettaisit tehdä, vielä pidätellen,
kuuntelun herkkyys korvanlehdellä

ja odottaisit, niin kuin hämmästellen
hillitsi liikkeitänsä uimari,
kun metsälammen kasvot havaitsi.

Suom. Liisa Enwald, 2016


Gaselli

Kuinka voivat sanat valikoidutkaan
sen yhteensointuvuuden lumon saavuttaa
mi sinussa soi lyyran lailla luonnostaan
ja täyteen kesän lehteen puhkeaa.

Olet suoraan verrannollinen
sanoihin rakkauslaulujen.
Sanat lehtinä leijuvat luomille sen
joka silmilleen suo lepohetken.

Vain sinut nähdäkseen loikkaamassa pois
kuin joka lihas ladattuna
hyppyyn viritetty ois,

pää kohonneena kuulemaan 
kuin sukeltaja,
joka hengitystään pidättää 
ja lampeen, metsän kuvajaiseen
häviää.

Suom. Eve Kuismin (Rehn)

28/08/2020

Tanssi

Päijänne
pilvien kuultava peili.
Härkälintu puskee.
Sirpaleet tietävät onnea:
kaislojen kuvajaiset 
alkavat tanssia.

Brita Polttila

         

18/08/2020


Harmaina, pilvisinäkin kesinä
kukat tietävät kukkia
itsensä värisinä.

Helena Anhava

04/08/2020

Rakkauden ilo

Ilo on siinä,
että meitä on paljon.
Niitä, jotka ihmistä rakastavat, on paljon.
Niitä, jotka rakastaakseen luopuvat,
nousee auringon keralla
ehtymättä.

Anja Vammelvuo


26/07/2020

Maapuupäiv

Heinäkuun kolmaskymnes keskyäl
sytyttä Jan tiku
alkka maapuupäiv
maaihmise
puuihmise
yäihmisem päiv.
Maapuupäivä valkkiois palava
huanos tehry läksy
pilal mennep päivä
pahast sanotu sana
valvottava huale.
Siäl roihu kirkkal liäkil
pensa hint
pesemätöne matt
klasine lapsuus
ei toi mittä mut tiäräks mitä mul
men sääki nyy siit lirppamast
kui mont kertta mun täytty sanno
yrit eres onnetoine
joko see sun kraru tul valmiks.
Maapuupäiv on tuamiopäivä vastkoht.
Maapuupäivä sana ovak kaik kaunei.
Jatketa matka!
Avatast rullakartina.
Hianost tehty laps.
Mää ole sen jo maksanu.
Äit luve mul.
Tääl olsis perunloora.
Maapuupäivän olla hyvi ja hymyillä.

Heli Laaksonen

18/07/2020


Jää minuun
kevään ensimmäinen koivun tuoksu.
Jää minuun lakastuneen puun haju.
Jää minuun lumen maku, saunaillan noki.
Jää minuun, varjona, auringoksi joka palaa.

Niin kuin ilma jota ei hengitä
niin kuin päivä jota ei valvo
jos jätät tarttumatta ojennettuun käteen.

09/07/2020


Rantapolku
kesäsade
suomuina käsivarsilla
valo, ilo 
pisaroissa

Ne kukkivat,
vaaleanpunaiset tulppaanit,
yöntumma sydän, meren tuoksu.

Tänään varis lensi vaakkuen 
pilvettömällä taivaalla 
suuren männyn yli.
Mänty
heilutti oksiaan
ja savupiippu tuijotti
naama noessa
maailmankaikkeuden kirkkautta.

     Brita Polttila/ Ajan seinä on tuuli

04/07/2020


Aurinkomaisemat
ikkunan ohi
toistensa lomitse
toistensa lomitse
ilo ja kaipaus
ja toistensa lomitse
muistin läikkyvät 
kuvat ja kuvat 
tästä, läheltä,
se mikä palaa
ja se mikä ei.
Vehmaus ja virrat
suihkulähteet ja
aukiot, kasvot.
Kaukaiset keväät.

Lassi Nummi

26/06/2020

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyvät kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.

Saima Harmaja

16/06/2020

Koivikko läikkyy aurinkoa
perhonenko lehahti? Vai lehti?
Varjo häivähti ruohikossa.

Brita Polttila

Lumous
sinä, joka lennätät ja nostat,
läikytät sielua
kuin vettä,
älä koskaan katoa.

Aulikki Oksanen

Ja kun kohta linnut
alkavat laulaa,
taivas valkenee,
kuu katoaa
enempää ei voi kukaan
saada,
vähempään ei pidä kenenkään
tyytyä.

Kai Nieminen

Ajatuksissani metsän halki aukean reunaan,
siinä kohotin katseeni
ja läpi sydämen 
kesä.

Lassi Nummi

14/06/2020

      Yhten vuon nähti ko morsian uis yli järve.
 Piti päätäns pystys ko naarashirv.
Viera jäivä kalliol kattoma.
Ja sulhane joi suaran poolimalja kauhast.
Vastarannal morsian ripust 
klänninkins katajaoksa kuivama.
Tukka ei ol kastunu yhtä.
Hetke jo näyt niinko hanhiparv 
olis lähteny tulema järveseljä ylitte.
Mut mittä, kummität se ol ko 
sukelti ensmäisenä,
sit sisko ja sisko flikat.
Miähe jättivä kenkäns kivel ja
seurasiva peräs.
Sulhane haki isoma kauha.
Hääväki ei päässy lähellekä ko
morsian jo pulikoit ulapal
viäl kauempa saare.
Lait kuusehavuist maja,
kiärs pari käpy papiljotiks.
Sulhane löys aamuvalo kans viäre.
Ol hakenu kaik kaisliko läpitte,
soutanu poolimaljal salmie suis
ja luotoje puis.
Kyytis lampaatalja ja lahjaks saatu leiväpaahrin.
Hiukka epäkäytännölline hä vois ol,
mut ei nii yksikertane etteikö
olis tiänny mitä tarkotta ko
morssian lähte uima.
"Olek mun niinki päivin ko vähite 
kannattais?".

Heli Laaksonen

https://www.youtube.com/watch?v=lhslaS61dZk


01/06/2020

Annetaan lapsille päiväksi maapallo,
kuin kirjava ilmapallo,
että he saisivat leikkiä,
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.
Annetaan lapsille maapallo,
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä,
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo,
että maailma edes yhden päivän saisi tuntea,
mitä on ystävyys.
Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita.

Nazim Hikmet, suom. Brita Polttila


Meristä kaunein
on vielä purjehtimatta.
Lapsista kaunein
on vielä kehdossaan.
Päivistä kauneimmat
ovat vieä elämättä.
Sanoista kaunein
jonka haluan sinulle sanoa,
se on vielä sanomatta.

Nazim Hikmet   suom, Brita 
Polttila

21/05/2020

Biblio

Me synnyimme kirjaimiin,
tämän maailman lauseisiin työnsimme pään
Minä näin: tulit väkisin, verissä päin
meidät sanojen keskelle synnytettiin
ja heti kuuluimme luettaviin,
meidät luettiin tänne
ja meissä soi
oman kielemme korkea jänne

Ja nyt
joku tutkii miksi on väärää,
joku toinen vain kaikkea kaikkea vain
rakastaa,
kolmas tähtien parissa häärää,
neljäs kuvista kiksejä saa

Viides lainasi kauneutta,
kuudes selailee eilistä, elävää
ja seitsemäs
edessään suuri Mutta -
käy sen kimppuun, tahtoisi selättää

ja he kysyvät Mistä voi löytää?
ja heille kaikille vastataan,
ja siihen suurimpaan lainauspöytään
heille maailmaa kannetaan

Ilpo Tiihonen

10/05/2020

Suomen Äideille

Oi äidit, helkimmät sielut!
Kuinka lakastaa teitä liittävästi?
Keltovatko punaluusut talpeeksi?
Hella nähköön, palastanne aina
olette ylittäneet! 

Oi velipalttu, kaulavelli
ja mulojen latina linnuksilla!
Oi lievun lentoa menoa,
imulin hulluutusta
ja kilkua, palkua, joka ei tulpaansa tuki!
Helmoissanne loikumme, me aamuvilkut
illottelijat,
oli sitten tolstain sota ja lauha
tai velhoton, valjoton pyhä.

Niin, sulvoa, laastaa, tilistää
ja palsia, paikata, kilistää,
haljata, taljota, koljata kokoon
kun vielä helttaisin halvatulpa
sun haltioilles läkii ylimäälälään!

Mutta sulematta solomnoo ja kivat teille,
kulahousuissaan teitä moljestaa
uninen eskadloona! Tää holjuva ihmiskalja!
Pehmeät tovelit, lakkauden mateliaali!

Ilpo Tiihonen

09/05/2020


Lapseni,
maailmalle minä sinut synnytin,
että hymyilisit hymyn heidän ilmeettömille kasvoilleen,
antaisit kukastasi tuoksun ja värin heidän arkeensa,
laulaisit hiljaisuutta heidän kiireeseensä,
nauraisit iloa heidän tyhjyyteensä,
menisit heidän luokseen sateisina päivinä.
Menisit,
katson kun menet
ja sylini ikävöi sinua,
mutta elämälle minä sinut synnytin, 
elämää rakastamaan,
lapseni,
en itselleni.

Helinä Siikala

07/05/2020


Kenellä kotinsa kaukana,
ei vastaa kun kysytään mistä on poissa.
Sillä kuinka selittäisi,
että on syntyisin monilta
tuntemattomilta seuduilta, paikoista, joissa ei ole
koskaan käynyt, joissa kukaan ei ole,
joita kaikkia
kantaa sydämessään.

Helinä Siikala


01/05/2020

Tämä koskematon metsä
tämä maisema
sanoinkuvaamaton.
Tuulikin
pidättelee henkeään.
Sananjalka sanoja vailla.

Maaria Leinonen

13/04/2020


T.S. Eliot (1888-1965) Autio maa (1922) 
Lauri Viljasen suomennoksesta alku

Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.
...


The Waste Land
By T. S. Eliot For Ezra Pound

April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.
Summer surprised us, coming over the Starnbergersee
With a shower of rain; we stopped in the colonnade,
And went on in sunlight, into the Hofgarten,
And drank coffee, and talked for an hour.
Bin gar keine Russin, stamm’ aus Litauen, echt deutsch.
And when we were children, staying at the arch-duke’s,
My cousin’s, he took me out on a sled,
And I was frightened. He said, Marie,
Marie, hold on tight. And down we went.
In the mountains, there you feel free.
I read, much of the night, and go south in the winter.

What are the roots that clutch, what branches grow
Out of this stony rubbish? Son of man,
You cannot say, or guess, for you know only
A heap of broken images, where the sun beats,
And the dead tree gives no shelter, the cricket no relief,
And the dry stone no sound of water. Only
There is shadow under this red rock,
(Come in under the shadow of this red rock),
And I will show you something different from either
Your shadow at morning striding behind you
Or your shadow at evening rising to meet you;
I will show you fear in a handful of dust.
Frisch weht der Wind
Der Heimat zu
Mein Irisch Kind,
Wo weilest du?
“You gave me hyacinths first a year ago;
“They called me the hyacinth girl.”
—Yet when we came back, late, from the Hyacinth garden,
Your arms full, and your hair wet, I could not
Speak, and my eyes failed, I was neither
Living nor dead, and I knew nothing,
Looking into the heart of light, the silence.
Oed’ und leer das Meer.

...
https://www.youtube.com/watch?v=JmH8Azjst38&t=97s /Huhtikuu on julmin kuukausi/ Joutomaa

 

10/04/2020



Oli huhtikuun ilta
oli kuutamo.
Kevät kampasi hiuksiaan
vihreänvälkkyvällä kammallaan,
kuvaansa kuun peilistä katsellen.

Oli huhtikuun ilta
oli tähti kevään otsalla.
Kevät lauloi laulua
josta ei tiennyt
oliko se iloinen vai surullinen.

Oli hiljaista hiljaisempaa
ja kivet ja kummut
ja nuput puissa
kuuntelivat.

Rakkaani, rakkaani,
sinunko vuoksesi tähti otsallani,
sinunko vuoksesi hiuksani kampaan.

Arvo Turtiainen

 

Kun pysähtyy kuuntelemaan
jotain liikahtaa,
koskettaa toisen maailmoja
muovaa päivän polkua
huomista. 

Raili Mantila


04/04/2020

Niinkuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin 
toinen toistamme tukien.

Risto Rasa


Pitkä kuin tähtien välit
matka sydämestä sydämeen.
Kuitenkin 
kädenmitta riittäisi sillaksi. 

Anni Korpela
                                                                                

25/03/2020

"Listening is such a simple act. It requires us to be present, and that takes practice, but we don't have to do anything else. We don't have to advise, or coach, or sound wise. We just have to be willing to sit there and listen."

  Margaret J. Wheatley


17/03/2020

Kodin huoneentaulu



Kodin huoneentaulu:
epäonnistuminen sallittua
halaaminen suositeltavaa
puhuminen tarpeellista
selän takana puhuminen kiellettyä
siivoaminen toivottavaa
(vapaututusta myönnetään
erityitapauksissa)
yhteinen ateria kerran päivässä
välttämätön.

Anna-Mari Kaskinen