Yhten vuon nähti ko morsian uis yli järve.
Piti päätäns pystys ko naarashirv.
Viera jäivä kalliol kattoma.
Ja sulhane joi suaran poolimalja kauhast.
Vastarannal morsian ripust
klänninkins katajaoksa kuivama.
Tukka ei ol kastunu yhtä.
Hetke jo näyt niinko hanhiparv
olis lähteny tulema järveseljä ylitte.
Mut mittä, kummität se ol ko
sukelti ensmäisenä,
sit sisko ja sisko flikat.
Miähe jättivä kenkäns kivel ja
seurasiva peräs.
Sulhane haki isoma kauha.
Hääväki ei päässy lähellekä ko
morsian jo pulikoit ulapal
viäl kauempa saare.
Lait kuusehavuist maja,
kiärs pari käpy papiljotiks.
Sulhane löys aamuvalo kans viäre.
Ol hakenu kaik kaisliko läpitte,
soutanu poolimaljal salmie suis
ja luotoje puis.
Kyytis lampaatalja ja lahjaks saatu leiväpaahrin.
Hiukka epäkäytännölline hä vois ol,
mut ei nii yksikertane etteikö
olis tiänny mitä tarkotta ko
morssian lähte uima.
"Olek mun niinki päivin ko vähite
kannattais?".
Heli Laaksonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti