Että minä menisin ja eläisin täysin.

Enkä ketään kumartaisi turhan syvään.

Enkä ketään en mitään pelkäisi

paitsi omaa jäätymistäni.

Arja Tiainen

Ihan turhaa halveerata lähiötä:

minä pidän tästä, ei, tarvitsen.

Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,

lapsen itkun, aikuisten riidat,

hanuria, pianoa, nuorten stereot.

Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.

Kun se on ohi, se on ohi, elämä.

Arja Tiainen, Isolde, pakolainen (1980)