Imuroin maton.

Neljä vuosikymmentä arkea.

Ja tiskit odottavat keittiössä.

Tuntuu juhlalliselta.

Arto Lappi

Pienenä maailma oli

turvallinen, isä tiesi aina kaiken.

Samaa huttua olen

keittänyt omille lapsilleni.

Arto Lappi

 Koraali

Maa on niin 

sateinen, sumuinen.

Kauniisti kosteat mustat kuuset ja männyt

lepäävät harmauden sylissä

ja siellä suuret tummat talot

ikkunat himmeinä hohtaen hämärän lävitse.

Kaiķki on niin -

Ehkä on jotakin tapahtumassa

juuri nyt. Kuninkaiden kohtaaminen,

tai ehkä syntyy jossakin lapsi,

odotettu.

Paikkahan voi olla mikä tahansa,

tavallinen huone, tai eläinsuoja, luola.

Taivaalta putoilevat

sadepisarat, sadekuurot

pehmeästi hyväilevät maata.

Sadepisarat ympäröivät oviaukon,

putoilevat äidin poskelle.

Eläinten lämmin hengitys

kietoo kaiken harmaaseen vaippaan

kun arat askelet

pysähtyvät ovensuuhun:

joku, mistä lie tullut kedolta,

nyt pysähtyy ovensuuhun

katsomaan lasta.

Lassi Nummi

 Nyytin joululaulu

Yön  satoi uutta lunta.

Se peitti jäisen maan.

Ja järvi näkee unta

vain hanki peittonaan.

Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,

kun tähdistä kirkkaimman näimme.

Se joulun viesti on

taas kylmyyteen lämpöä saamme.

On mieli huoleton,

sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme

ja talven tuiskuineen.

Ja luottaa haluamme

taas uuteen kevääseen.

Luonto lepää hetken hankien alla,

kun tuivertaa tuuli ja halla.

Vaan joulu tullessaan

myös mielemme kylmyyden poistaa,

Luo tähti valoaan,

kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

Tove Jansson

Trollvinter:

We´re walking in the air

we´re floating in the moonlit sky

the people far below are sleeping as we fly

I´m holding very tight

I´m riding in the midnight blue

I´m finding I can fly so high above with you

Far across the world

the villages go by like dreams

the rivers and the hills, the forests and the streams

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie

On toinen maailma, on hämäräinen tie

On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää

Kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan

Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan

H. D. Blake/ suom. Tarleena Sammalkorpi

 Liekki aivan pienikin

on alku suuren valon.

Kiitollinen asukas

tuo valoa koko taloon.

Valo loistaa pimeässä,

kulkijan kotiin johti.

Sen kasvot loistavat,

joka katsoo valoa kohti.

Minttumaria Ukkonen

Pienten aaltojen leikkivät pyörteet

kiveä vasten,

veden hiljainen puhe,

lausumat, väitteet,

vihreä kuulto, kimallus,

kiire,

ajattomuuden kiihkeä kiire.

Tästä veden rajasta,

nöyrältä paikalta,

maailma on kaunein.

Anna-Liisa Rekola

Katsella maailmaa kuin lapsi,

ajatella lapsen tavoin,

ymmärtää, mikä on tärkeää;

kuunnella lapsen korvin,

tajuta äänen jokainen vivahde;

olla aito ja tosi.

Haastaa aikuiset.

Pertti Nieminen/Näen syksyssä kevään

Ketäpä

pieni koiranpentu

ei saisi hymyilemään.

Risto Rasa

Ensi lumi, kinostumaton.

Risto Rasa

Meren takana on

perätön maa.

Risto Rasa

KIRJAHYLLY

Olipa kerran. Olen kuullut sanottavan, että niin on sanottava

kun puhutaan kirjahyllystä. Ei  niin kauan aikaa sitten

ihmisillä oli kirjahylly olohuoneessaan. Olohuone oli paikka,

jossa ihmiset oleskelivat silloin kun he eivät olleet keittiössä,

wc:ssä tai sängyssä.  He istuivat olohuoneessa ja olohuoneessa

heidän kanssaan seisoi kirjahylly kuin uskollinen palvelija.

Kirjahyllyssä oli pieniä esineitä, joita sanottiin kirjoiksi. Olipa

kerran. Ja toisinaan kävi niin, että ihminen otti kirjahyllystä

kirjan ja alkoi lukea sitä. Ja toisinaan kävi niin, että ihmisessä

tapahtui jotain kun hän luki kirjaa. Jotain sellaista kuin

ajatteleminen, tai jotain sellaista kuin tunteminen, tai jotain 

sellaista kuin ymmärtäminen, uuden tiedon omaksuminen tai

kielen selittämätön nautinto. Olipa todella kerran. Ja kirjahylly

seisoi ihmisen vieressä ja tunsi täyttymystä siksi, että se oli 

täyttänyt tarkoituksensa. Ja ihminen, niin olen ymmärtänyt,

tunsi jotain etäisesti samankaltaista. Olipa kerran. Olipa

todella kerran.

Aki Salmela

Maailman kaunein laulu

on lapsen unelma.

Maailman kaunein taulu

on lapsen katseessa.

Maailman kaunein hetki:

Lapsi hymyilee,

Maailman tärkein retki:

Todeksi toive tee.

Anna-Mari Kaskinen

Lapsella on oikeus

elää vapaana.

Lasta ei saa syrjiä

eikä kahlita.

Lapsella on oikeus

saada hoitoa.

Lapsella on oikeus

elää turvassa.

Lapsella on oikeus

käydä koulua,

leikkiä kun aika on,

kasvaa, iloita.

Lapsella on oikeus

omaan uskoonsa,

kunnioittaa toistenkin

vakaumuksia.

Lapsella on oikeus

suojaan, rakkauteen.

Lapsella on oikeus

kasvaa huomiseen.

Anna-Mari Kaskinen

trollien morttelissa

faktat

jauhetaan

saduiksi.

◇

kaikista kiireisin on

marraskuun aurinko

Utsjoella

ei se ehdi edes kassiaan pöydälle laskea

◇

arktiset armolahjat

meillä on

kuten mustikka

Kaarina Valoaalto

ilolla on voima

mitä millään tunnetulla alkuaineella ei ole

se läpäisee kivun sementin ja alkuliman

Kaarina Valoaalto

Me elämme iloisia ja

onnellisia aikoja kohti

näemme vielä kerran

kukkien kujanjuoksun

päivänkakkaroiden paisteeseen

nukahdamme, unikkojen

tuoksuun.

Jukka Vieno

Nukkuvat.

Mitä äidit kaikkina aikoina

ovat lopulta muuta voineet

kuin kohentaa nukkuvien peitettä.

Helena Anhava

Elämä kukittaa ja kivittää.

Äitinä olemiseen tarvitaan voimaa.

Eeva Heilala

Siitä on jo kauan

kun minuun meni metsätähti

ja yhä se kukkii.

Eeva Heilala

Ihmisen lapsi ei ole koskaan niin vanha

kuin vasta syntyneenä.

Arto Melleri

Ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat vastaan ilman ajanvarausta.

Ja niin ovat toiset meistä alipalkattuja, toiset kuin pehmeäanturaisia

alpakoita, eivät jätä jälkiä maastoon, kiirettä pidä.

Ja niin ovat toiset meistä levää, kallioon kiinni kasvanutta partaa, hiljaisia

huljuttelijoita, ja toiset ylityöllistettyjä, kuin yöhyönteisiä, tai käteviä

matkatavaroita, mahtuvat istuimen alle.

Ja niin kuulin monta vuotta, väärin, luulin: ihmisen osa on yksin kolhunsa

kestää, sohjossa talsia, illoin haikailla aurinkorantoja, salsaa, litsejä,

mangoja, vermuttia, lasi valkkaria.

Ja niin kuuluin minäkin joukkoon, väärinkäsittäjät, yksinkärsijät, yskää ja

särkyä, selkä suri, paita ei auttanut, elämäni ompeleet, hiukset hajan,

hengetön pitänyt suortuvia kasassa.

Anja Erämaja

Samat varvut, vähemmän mustikoita.

Anja Erämaja

Pitkän tyvenen jälkeen

tuuli kaivoi muististaan jonkin lyhyen jutun.

Haapa havahtui hetkeksi.

Kaurapelto hymähti.

Harakka nauroi ääneen.

Pentti Saaritsa

Ehkä matka 

ei ole niin välttämätön.

Matkan idea on.

Tekemättömän matkan voi muistaa

ja tehdyn unohtaa,

mutta lähde aina matkaan

jos voit!

Ei mikään lämmitä niin

kuin huomisen matkalippu taskussa:

tuttu takki muuttuu toiseksi

lähtijän naulakossa, se on sadun

näkymättömäksi tekevä viitta.

Onni ja edesvastuuttomuus,

pako ja nurkan taa katoava lieve.

 

Pentti Saaritsa

 Writing a resumé

What needs to be done?

Fill out the application

and enclose the resumé.

Regardless of the length of life,

a resume is best kept short.

Concise, well-chosen facts are de rigueur.

Landscapes are replaced by addresses,

shaky memories give way to unshakable dates.

Of all your loves, mention only the marriage;

of all your children, only those who were born.

Who knows you matters more than whom you know.

Trips only if taken abroad.

Memberships in what but without why.

Honors, but not how they were earned.

Write as if you'd never talked to yourself

and always kept yourself at arm's length.

Pass over in silence your dogs, cats, birds,

dusty keepsakes, friends, and dreams.

Price, not worth,

and title, not what's inside.

His shoe size, not where he's off to,

that one you pass off as yourself.

In adddition, a photograph with one ear showing.

What matters is its shape, not what it hears.

What is there to hear, anyway?

The clatter of paper shredders.

Wislawa Szymborska

 Wild geese

You do not have to be good.

You do not have to walk on your knees

for a hundred miles through the desert repenting.

You only have to let the soft animal of your body

love what it loves.

Tell me about despair, yours, and I will tell you mine.

Meanwhile the sun and the clear pebbles of the rain

are moving across the landscapes,

over the prairies and the deep trees,

the mountains and the rivers.

Meanwhile the wild geese, high in the clean blue air,

are heading home again.

Whoever you are, no matter how lonely,

the world offers itself to your imagination,

calls to you like the wild geese, harsh and exciting -

over and over announcing your place

in the family of things.

Mary Oliver

Omenan kuoressa on reikä.

Jos siihen painaa korvansa kiinni

ja kuuntelee tarkasti,

voi veden ja tuulen ääniltä erottaa

astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

Risto Rasa

Linnut heräilevät,

tuuli kerää

kukkien tuoksuja.

Airo kolahtaa

rannan hämärissä.

Vene häipyy 

ulapalle.

Yksinäinen ääni

etsiskelee kuulijaa.

Metsien hiljaisuudessa

vakuuttelevat

yö ja päivä

toisilleen

ikuista uskollisuutta.

Einari Vuorela

Puu suhisee,

hiljaisuus säestää.

Ystävykset 

ovat jälleen

tavanneet:

Metsän sini

ja järven

tyven.

◇

Kaukana siintää

väri

vaiko sävel.

Mitään ei maksa

maailman kaunein taulu:

Niittyjen, peltojen,

tähkien täyttämä

elokuun yö.

Einari Vuorela

 

Onko ihanampaa paikkaa

kuin oma sänky?

Minä kääriydyn peittoon

ja hymyilen.

Tämä on minun turvallinen

linnani.

Risto Rasa

Minä haluaisin

minä haluaisin

veistää menneistä laivan

Minä haluaisin 

tehdä murheista purjeen

ja puhaltaa

ja puhaltaa

Minä haluaisin

haluaisin

Älä pelkää kyyneleitä

sydämellä on harhateitä

Älä pelkää rikkomista

untuva on kuoren alla

Sillä rakkaus on työtä

sillä rakkaus on työtä

Onni ei tule odottamalla

eikä se antaudu ahneudelle

Onni ei pysy pakottamalla

eikä se elä ruokkimatta

Sillä vapaus on meissä

sillä vapaus on meissä

Minä haluaisin

haluaisin

minä haluaisin

veistää menneistä laivan

Minä haluaisin

tehdä murheista purjeen

ja puhaltaa

ja puhaltaa

Tommy Tabermann, Runot 1970 - 2010

Kuin kukkiva omenapuun oksa

tuulta keinuttajaksi

kuin ruusupensas

perhosta, kimalaista

kuin kesätaivas poutapilveä

kuin metsälampi lumpeitaan

sinua odotan. Yhä.

Ja kun tulet 

ne laulavat kaikki

omenankukat ja tuuli,

ruusut ja perhoset,

pilvet ja taivas

ja vesi ja rannat.

Kun tulit

kun tulit

Maara Leinonen

 Niin lämmin ilta

Aurinko palaa pohjaan,

taivaanrannassa kultainen savuvana.

Niin lämmin ilta.

Hyttyset kiehuvat yli.

Arto Melleri

Jos voisin jäädä tähän, 

kun kaikkialla soi, 

kun niitty usvan alla 

hiljaa unelmoi. 

Jos voisin jäädä tähän, 

kun laulaa kesäyö, 

kun tuoksuu tuore heinä 

ja uinuu tuulen työ. 

Ja vaikka en voi jäädä, 

se kaikki minuun jää, 

yökehrääjän ääni 

ja kaislan hento pää. 

 Anna-Mari Kaskinen

Pehmeä sohva

- perheen paras hankinta.

Risteilyalus,

joka kuljettaa meidät

maan ääriin ja takaisin.

Anna-Mari Kaskinen

Arki on aarteemme:

pullataikina ja pölynimuri,

pyykkikone ja perunamuusi,

lämmin leipä, joka ravitsee,

kun sitä murretaan

samassa pöydässä.

Anna-Mari Kaskinen

Tämäkin aamu on pudotettu hiljaisuuden silkkilankaan, helmeksi

helmiketjuun.

Ei kuulu enää kauhuhuutoja varisten ryövätessä rastaiden poikasia, vihlovia

opetushuutoja,

ei yhtäkään reviirilaulua, ei käen kukahdusta.

Aari aarilta, hehtaari hehtaarilta tyhjenneet  nuottimestarien komerot.

Kaarina Valoaalto

Sanovat, ettei se vaihtamalla parane, kyllä paranee.

Männikön takana rinne sinisenä, sinne.

Näköni terävöityy, muistini herää, mustikka, juolukka, puolukka,

ei tämä tähän jää, muistan mitä käenkaalista sanotaan,

ketunleipä, revonriestka, kukat, jotka jäivät alkukesästä aukeamatta

pölyttävät itse itsensä.

Sanovat, että nuoruus on vaikeaa, mutta kyllä se siitä sitten

helpottaa, ei helpota, kaikki iät ovat vaikeita, kaikki ajat etsikkoaikoja,

kivet jätän kääntämättä.

Sanovat, että rehellisyys maan perii, ei peri,

on nähtävä totuuden taakse, osattava valehdella kaikissa väreissä,

maailmankaikkeus on sininen.

Elämä kantaa? Ei kannata kokeilla

siivetönnä lentää, miten tämän nyt selittäisi ja kenelle,

muurahaisella on kovin pienet korvat.

Anja Erämaja

 Tähdet

Yön tullen

minä seison portailla

kuuntelemassa,

tähdet parveilevat

puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule,

tähti putosi

helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain

jaloin:

puutarhani on sirpaleita

täynnä.

Edith Södergran

Koiranputki ja juhannusruusu

kasvavat rinnan,

rinnakkain kukkivat, soivat

pikkulintujen täyttä riemua!

Ne ovat niin sisäkkäin kaikki

niin harmonisesti villejä,

etten yritäkään kitkeä,

karkottaa niitä, ketään niistä, en enää.

Liityn kesän äänien, tuoksujen, värien

ja ajatusten lippukulkueeseen.

Toivo Laakso

 G

Geet käytetä harvo eikä sillonka,

kyl kreipi ilmanki kuarituks saa!

Ja jollei Ruatis käsitetä,

mitä Köteporkil yritetä 

jätä viikinkit sin vinkuma,

tul kotti pallokrillama

Heli Laaksonen

Nyy mää kerro sul,

kummottos mennä zumpa.

Ens kipitetä oikkial,

sit laukata alavasemal,

sit pinkasta oikkial taas

Z!

Näi malli mukka zumpata

(ja pumpata ja jumpata)

Z

Z

Z

Z

voi kauhi,

ko tul uni!

Heli Laaksonen

Ovi ystävän tulla

päiviä valitsematta:

juhlamielellä

ilon kukkia kantaen

pimeänä iltana

kivun sanojen kanssa

harmaana aamuna hymyttömänä

sanoja vailla

vaikenemaan.

Sitä varten ystävä olemassa.

Ovi auki ehdoitta tulla

päiviä valitsematta.

Maaria Leinonen

Sitä, mitä kaipaamme

emme menetä koskaan

Sitä, jota rakastamme

kaipaamme aina

Emme menetä koskaan sitä,

mitä rakastamme

Sitä, jota rakastamme 

rakastamme aina.

Claes Andersson

KI NO TOMONORI

Jos en sinulle

kenelle sitten näytän

luumupuun kukan?

Sen värin ja sen tuoksun

tuntee vain joka tuntee.

Tuomas Anhava/Sateen ääni sillalla

Luvassa 

maakuntasateita

puut juhlaliputuksessa

voikukat järjestäytyneet kunniavartioon

tien kummankin puolen

ken siitä kulkee

saa juhlavastaanoton

Kaarina Valoaalto

olen

sovellus

käyttöjäŕjestelmässä

nimeltä

ihminen

Kaarina Valoaalto

Niin hellävaroin

ettei suotta perhosta

säikäyttäsi

lauha tuuli puhaltaa

nuoren vehnän ylitse.

     ~

Pajujen aika

laulaen ja nauraen

ystäväin kanssa:

näin on laidasta laitaan

iloa kevään päivä.

Tuomas Anhava

Eihän perhonen

edes tiedä siivistään,

sehän lentää vain:

kukista ja tuulesta

juopunut kevään lehti.

Arto Lappi

Lapseni pöydän ympärillä:

nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu

olemaan hyvä.

Eeva Kilpi

Pilvettömiä päiviä, pääskysiä, huolettomuutta

toivon sinulle.

Lapsuuden kesien lämpöä,

kiireettömiä askeleita

minne menetkin

tänään, huomenna, ensi vuonna

luokseni tai luotani pois

Pia Perkiö

Jokaisella instrumentilla on oma ääni,

vaikka musiikki on yhteinen

nuori kirsikkapuu, vielä teini-ikäinen, varttuu varressa

ja sen lähellä olevat omenapuut

saman mullan kasvatteja.

Multa ei väreillä koreile

loihtii mitä ihmeellisimmän värisiä

hehkuvia aromaattisia hedelmiä.

◇◇

Täällä tehdään päätöksiä maailmasta

jota ei enää ole.

Toisin sanoen olemattomasta.

Kun laki on säädetty

on maailma, jota se koskee

jo purjehtinut kauas pois.

Kaarina Valoaalto

Hope

"Hope" is the thing with feathers -

That perches in the soul -

And sings the tune without the words -

And never stops - at all -

And sweetest - in the Gale - is heard ‐

And sore must be the storm-

That could abash the little Bird

That kept so many warm -

I've heard it in the chillest land -

And on the strangest Sea -

Yet - never - in Extremity,

It asked a crumb - of me.

Emily Dickinson

Daffodils,

that come before the swallow dares,

and take 

the winds of March

with beauty

The Winter's Tale/ Shakespeare

Silmät sanoja tulvillaan.

Käsi koskettaa matkan päästä

ilo viipyy tyhjissä huoneissa.

Niin tulee ystävyys.

Laajenee. On.

Kai Nieminen/Tie jota oli kuljettava

Vain yksi vuodenaika

on pysyvä;

muutos.

Pekka Kejonen

Pysähdy

odota

kuuntele.

Se on tässä lähellä:

perhosen lento

pääskysen kaari.

Ilo.

Ja laulu. Lähellä.

Ihan lähellä. 

Maaria Leinonen

Ei niin yksinäistä harakkaa,

joka ei korkean koivun latvassa

helmikuun pakkasaamuna

tuntisi:

koko kauneus on minun,

koko elämä.

Niilo Rauhala

 Tykkään susta!

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yhdellä suksella laskettelusta.

Kun kaatuu ja kierii nauraen,

ja naama on ihan luminen.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin pikkutyttöjen supattelusta.

Hiirenhiljaista hihitystä,

korvassa kuplivaa kiherrystä.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin rannan haapojen huokailusta.

Kun kaislat tuulessa taipuu noin,

ja kaukaa veneesi nähdä voin.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yöstä kun taivas on melkein musta,

kun tähdet on pieniä pilkkuja vaan

ja sielu on iloa tulvillaan.

Sinikka Svärd

 Ajattelen sinua tänään

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Vaikka kaukana - 

mutta ajatus ei matkaa mittaa

ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota

ei vuodet vieroita

kun ystävä

ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen sinua tänään

juhlassa ja arjessa ajattelen

ilossa ja kivussa

pettymyksessä ja täyttymyksessä.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla

Maaria Leinonen

Mutta maailma on niin esittävä

että nuo vuodenajat

ovat tuttavat.

Tässä he istuvat samassa pöydässä.

Meitä on viisi, yksi joka ei asetu

kenenkään kumppaniksi

vaikka istuu tässä nyt kevättä

vastapäätä.

Siitä on syksy

kun he istuivat kahden,

he olivat toisia silloin

ja nyt hän on vieras.

He kattoivat pöydän 

ja siinä on kaikenlaista:

lammasta, ruusukaaleja, marjoja

vaikka on  talvi ja sataa lunta.

Ja hän ojentaa viisi sormeaan,

nostaa lasin ja juo:

tämä on hyvää viiniä, kuule

tämä maistuu mullalta

tässä on kevään ensimmäisten

aamujen maku.

Mirkka Rekola

Rakastan teitä, oi ystävät

teitä, jotka ette kuuntelemään väsy,

teitä, jotka osaatte seisahtumisen, viipymisen,

vaitiolon kallisarvoisen taidon,

rakastan teitä, jotka olette kaivoja

salaisuuksen loiskahtaa upoksiin,

rakastan teitä, runoilijaihmiset,

suloiset hullut, jotka huutoonne vastaatte

kuutamolla ja raesateella,

tyynellä ja tuulella matkaan lähdette.

Teitä minä rakastan, ystävät,

teitä, jotka minut repaleisenakin hyväksytte,

ja maailman töykkimänä vastaanotatte,

teitä, jotka aukenette ja käden annatte

pöydän yli, ovella,

hymyn maassa.

Satu Marttila

 Onni

Tule pian

sinä kirjoitit,

odotan sinua.

Jaakko Hämeen-Anttila

Näre tässä, leppä tuossa, väpättävät lehdet. Risuja, sammalta joka paikassa,

kauttaaltaan, kivet ripoteltu miten sattuuu, puut sikin sokin, ei asemakaavaa,

järjestystä, menen laskuissa sekaisin. Seison kannolla kuin pylväspyhimys,

koti on jossain tuolla tai tuolla. Muisti tarvitsee paikan, ajatus jalat alleen.

  Enkä minä teiltä neuvoa kysy, te onnekkaat kohtalonne vangit, ymmärrän

liiankin hyvin, että kasvit eivät ota kantaa, ihan sama vaikka ämpärille

puhuisi, ei sano mitään. Ja hyvä niin, onkin jo ehtinyt ärsyttää irvistävät

kurpitsat, laulavat päivänkakkarat, tapa piirtää kasvot, suita puihin, sanoja

niihin suihin, jopa sadetta on ihminen verrannut itseensä, miten sade ylväänä

etenee äänensä sointi märissä korvissaan, kompastuu, menee nokilleen,

näkee lammikossa taivaan.

Anja Erämaja

Ja päivä nytkähti eteenpäin kuin bussi, se lähti pysäkiltä kohti seuraavaa. 

Ihmiset heilahtivat vähän.

Anja Erämaja

AIKA

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä:

Kun aamua odotan, puoless' onpi jo päivä,

kun puolehen odotan, ehtivi kohta jo ilta;

vaan illoin siintävi silmiin aamuinen taivas.

Niin kulkevi aika, kuin rientävi kiitävä pyörä.

J. H. Erkko

             ~

Pysäkillä valo helisee

      puitten pihkalehdillä

bussin ikkunasta tuijotamme kaikin

      tienpuolen valkoista päärmettä:

                                  vuokot kukkivat

korkealla korkealla

           liukuvat linnut sinistä mäkeä

Aulikki Oksanen

"Allt kantigt hade blivit runt - Det är snö, viskade Mumintrollet"

Tove Jansson/Trollvinter

 Toinen hetki

Jossain on toinen hetki,

toisenlainen ilmasto,

toinen meri, toinen saaristo,

jotakin, minkä eläessään aavistaa,

kun syvyyksien vesi heijastaa

aaltoihin sukeltaneet poutapilvet.

Jossain on toinen retki,

tuntematon linnusto,

kevyt ruokosilta yli kesien

ja linnunpesien.

Tyyni taivas, leuto  ilta,

maa, jossa laulut nukkuvat

tähtien reunoilla, ihmeitä pelkäämättä.

Aulikki Oksanen

Ja vaikka se oli vain pieni tuikku,

huokui sen lempeä, punainen hehku koko metsän läpi.

Tove Jansson/Taikatalvi