upotan sinuun kaipauksen.
Kaipaan puhtaita vesiä,
joissa kylpevät tummien kuusten varjot.
Koivulle tahtoisin kirjoittaa tänään
ja lumelle, jonka puhtaudesta
voimme ylpeillä,
lumen ja kuutamon jalokiville,
joita meillå on niin paljon.
Niitä ei voi haudata yhdenkään
ruhtinaan mukana,
ne tulevat aina uudelleen
kuin kukat.
Helvi Hämäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti