On aika sanoa se ääneen:
Kotona, vihdoinkin...
Täällä eivät viihdy pölypunkkia
suuremmat Hirviöt:
moppi lepää ämpärissä
rastatukka sekaisin.
Siivoaminen: Arjen Alkemiaa,
mäntysuopa kullan keltaista.
Ikkunaraoista vetää sen verran että
puhtaat verhot hengittävät
toukokuun tislaamassa valossa.
Pyyhitään rätillä pöytä,
siirretään viiniruukun tieltä syrjään
Kafka, Poe, Pirstoutunut minuus
kohotetaan varovasti malja
vaikeuksille
joita ilman
Sanotaan se yhteen ääneen,
yhdellä sanalla:
kotona
Arto Melleri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti