Se sataa

Jos mättää märkää rättiä,

ei syytä säätä sättiä,

sää syytön on, vain säädytön

se on kuin sänky päädytön,

ja maahan kun jäät makaamaan

saat nähdä: taivaan siivoojat

tanssivat, säteilevät.

On kevät, kevät kevät.

Ja suotta kesää skagaamaan,

se tulee taas, ja takaamaan

saat mustan kaatosateen

ja hermot jos se näivettää,

voi toinen päivä päivettää

vatsasi paksun pateen.

Kesässä lesoot, mesoot.

Ja syksy sitten, luisevuus,

se puiden luihu puisevuus,

ja platinaa lahoavaa

kuin rakkautes se hyytynyt

ja tyhjyyteensä tyytynyt,

sateelle oven avaa.

Lyö hämäryys, syytön syys.

Ilpo Tiihonen

Lyhyt oodi kaikelle

Olkoon kevyttä, kevyttä

kuin tuhkaa, untuvaa ja balsaa

ja olkoon, olkoon raskasta

kuin jalkapuolen lyijykenkäsalsaa,

tulkoon valkeaa,

niin valkeaa kuin hangen helmiäinen helmikuussa

tai tulkoon, tulkoon sitteen tummaa,

tumminta

kuin korppi yössä surunauhaa suussaan

ja puheta olkoon, olkoon puhetta

kuin viiniä, sen viinin tuuheutta

muhkeutta lauseita rubens-lanteisia,

olkoon aamuja,

olkoot aamut jotkut laiskoja ja löysäranteisia,

hitaita jälkeen öiden paineen

joissa harhat puristuvat painajaisikseen

ja seilatkoon varjo talviunessasi pitkin selkää

jonka untuvissa kevään halu

pisaroitaan kasvattaa

ja lentäköön, lennelköön ajatus kuin ääni

hajamielisestä haitarista sinne tänne

enkelten vanavettä

läpi perkeleitten rikkipilvien

ja peilatkoon päivänkajo kasvojaan

vedestä jonka syvyyksissä upporikkaat 

makaavat upoksissa rautaa taskuissaan

ja kuinka kissankellot, tyhjät kaljapurkit,

muurahaiset, muovikassit!

ja kuinka heinikossa heittää vettä

rakastunut rekkakuski!

ja kuinka käpäläänsä lastenvunun pressun alta

tunkee maanantai!

ja jossain mukanani olkoon olevainen

pisteissä pallon pinnalla,

ja sisällä silloin

kun hänen sisälleen olen lentämään lähtenyt

ja ääni tulvahtelee ihmisen holvistoissa

ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,

kun pääskyset silpovat sineä

siellä

ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten

ja tulkoon valkeaa,

niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,

tai tulkoon,

juoskoon sitten vastaan

Kultainen Noutaja

musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.

Ilpo Tiihonen

Me, jotka olemme kokeneet monta joulua

tiedämme kirkkaita tähtiä on harvassa,

harvat ovat myös

kirkkaat ja onnelliset päivät.

Me, jotka katsomme lastemme kasvoja kynttilöiden loisteessa,

heidän kirkkaita silmiään,

me tiedämme kirkkaat päivät eivät lopu,

kuuset versovat, tähdet tuikkivat,

joulun sanoma ei unohdu,

se kuuluu kaikille,

kaikille.

Lassi Sinkkonen 

Jouluilta hämärtyy 

tuuli pois jo etääntyy. 

Joka kuusen latvahan 

tarttuu tähti taivahan. 

Hiljaisena seisoo maat. 

Metsän vakaat asukkaat, 

saapuu illan juhlihin, 

yksin, kaksin, kolmisin. 

Laulun tahtiin joka puu, 

sinne tänne kallistuu. 

Kettujenkin leikki on 

joulyönä viaton. 

 Oiva Paloheimo

Kun sammutat ison valon,
pienet alkavat loistaa.
Kynttelikkö ikkunalla, kuusi parvekkeella.
Itse asiassa
ne loistivat koko illan. Et vain katsonut,
et nähnyt.
Eivätkä ne oikeastaan ole pieniä,
eivät lainkaan, ne vain näyttävät,
koska niiden valo tulee
syvemmältä
pimeydestä.
Mutta ne ovat täyttä valoa,
täydempää
niin kuin kuiskaus.
Joskus vahvempi
kuin huuto.

Lassi Nummi

Eivät yhdentekeviä ole

sää ja aika

kun katsoo ja huomaa eikä vain näe.

Ja ihme toteutuu koska siihen uskoit, sitä haluat.

Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle.

Tulisit Suomeen!

Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.

Katso minua maatani vasten,

maatani, vilvasta maisemaa.

Katso minua koivuja vasten,

koivuja tuulessa, silmuissaan.

Katso minua metsiä vasten,

raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,

katso vesiä vasten,

kallioiden välissä, metsien sylissä,

kaupunkien kyljissä avautuvia.

Katso lumipälviä ja lumikelloja

ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.

Tulisit Suomeen

ennenkuin katselen maata

leposijana, kotina, sylinä.

Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,

josta en saa askelen alaa,

en runoilijalle en kansalle,

en naiselle

joka tahtoo istuttaa kukkia

kylmillä käsillään 

valkoisilla, ikävöivillä käsillään.

Tulisit Suomeen

tulisit kaupunkiini

ja näkisit köyhät ja ahdistuneet

valkeassa kaupungissa.

Ja työttömät metsämiehet laajalla

puun, puun, kohisevan puun maassa.

Lainaamme mökkiläisen veneen -

hän vuokraa perunamaansa

silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.

Sen sylissä ovat erämaajärvet.

Katso minua lahoavaa rantaa vasten.

Puut kaatuvat veteen,

ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.

Katso väsyneitä jalkojani

suopursuvaahtoa vasten.

Väkevänä se tuoksuu ja suo

on jo muuraimentietoa täynnä.

Katso minua maatani vasten

katso silmillä,

jotka etelän vuorilla

minulle loistivat -

minulle tai ohitse -

loistivat!

Minä sen näin ja minua vasten

kaartukoon maani kuin mies,

joka minulle kuuluu.

Vaikka aika ruhjoisi,

naava minun hiuksillani

kuusien vanhuuteen liittyisi.

Anja Vammelvuo

***

Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa

kaupungin harteille

Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:

tehdaskaupungin yö

ja sen himmeät valot

Linnunradan alla.

Viljo Kajava