Kukkaniityllä liike on laannut.

Enää ei tunnu tuulien ajo.

Taivaanrannassa

vaaleni viipyvä kajo.

Taivas on niinkuin hopeamalja,

niinkuin ääretön hopeamalja

rauhaa tulvillaan.

Olen vain kukkanen lähellä maata,

lehti ei kanna, ei irtoa juuri.

Taivas on ylläni

tajuamattoman suuri.

Sentään on ihanaa olla pieni,

olla kuin malja aivan pieni

rauhaa tulvillaan.

Aila Meriluoto