24/12/2022

 Jotakin tapahtuu

Keto nukkui. Unessa kukkanen kuuli
miten ylitse hulmahti yöllinen tuuli
ja kuiskasi: Jotakin tapahtuu.
Vähän kukkanen raotti umppunsa terää:
Sydänyöhän nyt on. Ei, vielä en herää.
Vaan heikosti värähti öljypuu.

Joku lammas kedolla päätään käänsi
ja mättään juuressa sirkka äänsi
ja silmät pienten eläinten
kuin lyhdyt syttyivät siellä ja täällä.
Jokin levottomuus oli nurmikon päällä,
jokin sanaton sanoma, ihmeellinen.

Ja katso: kaikki ne valvovat tässä,
kedon pienet oliot pimeässä
joka ylitse mustana kuin meri lyö.
Ja se uninen  kukkakin toisten laila
oli äkkiä auki, pelkoa vailla.
Ja siinä se on: valo! Jouluyö.

Aila Meriluoto




16/12/2022

Uni rauhankyyhkystä

Oli kyyhkynen, oli kyyhkynen
valtakunnan kokoinen.
Se otti siivelleen perhosen
ja varpusen
ja hevosen
ja vihdoin ihmisen.
Oli varpuspoika ja varpustyttö.
Perhosnainen ja perhosmies. Kaikkia oli kaksittain.
Ja kyyhkynen lensi etelään.
Näkyi kyyhkysen lävitse aurinko
ja itään ja länteen ja pohjoiseen 
nokki vihaiset pilvet rikki ja puhki.
Laittoi villoistaan lapsille lentokeinun
ja vuoteita väsyneille.
Näkyi kyyhkysen lävitse aurinko.
Sen sydän se oli se aurinko.
Oli kyyhkysen nokka kuin vuoren portti
ja jokainen höyhen suuri kuin puu.
Nokassa oli vihreä lehti, öljypuun lehti,
lehti niin suuri, että aamu ehti
ennen kuin lehden päästä päähän 
jalan pääsi juuri.
Oli lapsilla tilaa lehdellä juosta
ja ilakoida.
Ja pelata
ja lentomatkalla korkealla
pilvipalloja viskoa.
Ja kyyhkynen kylvi nokastaan, kylvi nokastaan
ilon jyviä.
Sydämen muotoisia ilon jyviä.
Rauhan siemeniä sydänten peltoon.
Iloa ihmisten peltoon.

Kaarina Helakisa




10/12/2022


Hämärtää,
ja hellyys laskeutuu
maan ylle,
peittelee haavat, arvet.
Se minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse.
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tuulessa, kattila tulella.
Hämärtää hellästi
eikä pimeys kykene olemaan
suurempi kuin hellyys.

Tommy Tabermann / Veren sokeri



26/11/2022

 Tilastollisia huomioita

Jokaisesta sadasta ihmisestä on
niitä, jotka aina tietävät paremmin
- viisikymmentäkaksi;

epävarmoja jokaisesta askeleestaan
- melkein kaikki loput;

valmiita auttamaan,
ellei se kestä kauan
- neljäkymmentäyhdeksän;

aina hyviä,
koska eivät voi muuta olla
- neljä, no, ehkä viisi;

taipuvaisia ihailemaan kadehtimatta
- kahdeksantoista;

väliaikaisesti nuoruuden
harhaan johtamia
- plus miinus kuusikymmentä;

niitä, joiden kanssa ei ole leikkimistä
- neljäkymmentä ja neljä;

niitä, jotka jatkuvasti pelkäävät
jotakuta tai jotakin
- seitsemänkymmentäseitsemän;

kykeneväisiä onneen
- reilut parikymmentä korkeintaan;

harmittomia yksin,
mutta villiintyvät joukossa
- takuulla yli puolet;

julmia,
kun olosuhteet sitä vaativat
- parempi olla tietämättä
edes suurin piirtein;

vahingosta viisastuneita
- ei juurikaan enempää
kuin ennalta viisaita;

niitä, jotka eivät saa elämältä muuta kuin tavaraa
- kolmekymmentä,
vaikka haluaisinkin olla väärässä;

kumaraisia, tuskien vallassa
ja vailla valoa pimeydessä
- kahdeksankymmentäkolme
ennemmin tai myöhemmin;

oikeudenmukaisia
- aika paljon, kolmekymmentäviisi
mutta jos ymmärtäminen vaatii ponnistelua
- kolme;

myötätunnon arvoisia
- yhdeksänkymmentäyhdeksän;

kuolevaisia
- sata sadasta.
Tämä luku ei toistaiseksi ole vaihdellut.

Wislawa Szymborska

19/11/2022


Jotkut pitävät runoudesta

Jotkut -
eivät kaikki.
Eli edes enemmistö kaikista vaan vähemmistö.
Jollei laskeeta koulua, missä on pakko,
eikä itse runoilijoita,
on näitä ihmisiä ehkä kaksi tuhannesta.

Pitävät -
mutta pidetäänhän pussikeitostakin,
pidetään kohteliaisuuksista ja sinisestä väristä,
pidetään vanhasta huivista,
pidetään siitä, että saadaan oma tahto perille,
pidetään koiran paijaamisesta.

Runoudesta -
mutta mitä sitten on runous?
Monenlaista hataraa vastausta
kysymykseen on jo tarjottu.
Mutta minä en tiedä enkä tiedä ja otan siitä tukea
kuin pelastavasta kaiteesta.


Some people like poetry

Some people -
that means not everyone.
Not even most of them, only a few.
Not counting school, where you have to,
and poets themselves,
you might end up with something like two per thousand.

Like - 
but then, you can like chicken noodle soup,
or compliments or the color blue,
your old scarf,
your own way,
petting the dog.

Poetry -
but what is poetry anyway?
More than one rickety answer
has tumbled since that question first was raised.
But I just keep on not knowing, and I cling to that
like a redemptive handrail.

Wislawa Szymborska/ Translated by Stanislaw Baranczak and Clare Cavanagh
               ♡

Ihmeellisia sanoja

Kun lausun sanaa Tulevaisuus,
ensimmäinen tavu siirtyy jo menneisyyteen.
Kun lausun sanaa Hiljaisuus,
tuhoan sen.
Kun lausun sanoja Ei Mitään,
luon jotain, joka ei mahdu olemattomuuteen.

Wislawa Szymborska /Ihmisiä sillalla


The Three Oddest Words

When I pronounce the word Future,
the first syllable already belongs to the past.
When I pronounce the word Silence,
I destroy it.
When I pronounce the word Nothing
I make something no non-being can hold.

Translated by Stanislaw Baranczak and Clare Cavanagh

13/11/2022


ÄITI:

Voi sinä varpusenpoika,
voi sinä puolukanmarja!
Silkkiuikulta pääsi saitko,
töyhtöhyypältä hiusten töyhdön?
Leivon sinulle vaikka mitä,
leivon elämän onnen leivän!
Nukuthan lapsi, nukuthan vähän.
Vielä on maailman mäellä varjo.
Sitä varjoa isä niittää,
äiti huomista päivää neuloo.

Aulikki Oksanen