Ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat vastaan ilman ajanvarausta.
Ja niin ovat toiset meistä alipalkattuja, toiset kuin pehmeäanturaisia
alpakoita, eivät jätä jälkiä maastoon, kiirettä pidä.
Ja niin ovat toiset meistä levää, kallioon kiinni kasvanutta partaa, hiljaisia
huljuttelijoita, ja toiset ylityöllistettyjä, kuin yöhyönteisiä, tai käteviä
matkatavaroita, mahtuvat istuimen alle.
Ja niin kuulin monta vuotta, väärin, luulin: ihmisen osa on yksin kolhunsa
kestää, sohjossa talsia, illoin haikailla aurinkorantoja, salsaa, litsejä,
mangoja, vermuttia, lasi valkkaria.
Ja niin kuuluin minäkin joukkoon, väärinkäsittäjät, yksinkärsijät, yskää ja
särkyä, selkä suri, paita ei auttanut, elämäni ompeleet, hiukset hajan,
hengetön pitänyt suortuvia kasassa.
Anja Erämaja
Samat varvut, vähemmän mustikoita.
Anja Erämaja
