Syksylle

Se aika sumujen ja satoisuuden,

uskottu kypsyttävän auringon:

kanssansa liittoutuen lastaat, siunaten,

rypälein räystäskorkeen viiniköynnstön,

omenoin painat oksaa sammaleista.

ydintä myöten kaiken kypsennät,

kurpitsan turvotat, ja kuoret pähkinäin

sydämin makein täytät - lisää yllytät

nuppuja mettisille myöhäiskukinnoista,

ne kunnes loppuvan ei lämmön päiväin muista,

kun Kesä kennonsa sai yli äyrähäin.

Ken sua ei nähnyt oisi, viljavarstolla?

Sut ulos mennen joskus oitis havaitsee:

istuksit huoletonna aitan lattilla,

tukkaasi tuuli varoin sormeilee,

tai kesken korjuun olet käynyt uimaan -

unikon huumaamana kai - ja viikattees

seyraavan lakeen säästää kukkineen,

tai, tähkänpoimijana, liikkumatta pään,

sä puron poikki suuntaat askelees,

tai viininpuristimeen katsees, sees,

tunnista tuntiin osuu, tihkuun viimeiseen.

Nyt missä Kevään laulut? Missä niin?

Sä mitä niistä, on sävel oma sulla

kun riekaleiset pilvet pälviin häipyviin 

ruusuisen hohteen valaa sänkivainiolla,

kun sääsket kuoroon valittavaan yhtyy,

kohoten joenvarren pajuin alta,

vaipuen taas kun viri vaimenee,

ja mäkirinteen pulskat lampaat määkyy,

ja pensas-sirkka laulaa, ja vienon-korkealta

viheltää punarinta tarhanperukalta, ja yllä pääskyt visertäen kaartelee.

John Keats (suom. Leevi Lehto)

 VIESTINTÄVÄLINEVIISU

Mikä maailmassa on totta, mikä mielikuvitusta?

Ei maailma ole valkoinen, ei, eikä ole musta.

Siis nyt tiedotusvälineitä pohdimme,

niin paljon me kerromme kuin tohdimme.

Siitä koituu ihmiselle hyötyä ja huvia,

kun radiota kuuntelee ja katsoo tv-kuvia,

ja uutiskatsaus saattaa olla mainio

tietojen ja tosiseikkain vainio.

Näytelmät ja kuunnelmat on keksittyjä aivan,

ja tekijät on usein nähneet aika suuren vaivan.

Jotkut näytelmät ne ainoastaan viihtyttää,

monet hyvätkin taas joitakuita kiihdyttää.

Joku ohjelma voi olla ihan selvä dokumentti,

voi siitä olla totta vaikka ihan joka sentti.

Joskus jutuissa on totisia sotia

ja ihmisiä, joilla ei oo kotia.

Näihin pitää suhtautua sangen vakavasti

ja katsella ne tarkkaavasti ihan loppuun asti.

Onhan typerää jos telkkari soi yhtaikaa

kun radiosta tangon taikaa raikaa.

On kirjat sekä sadut aikamoista huvitusta,

ja monet hauskan kirjailijan mielikuvitusta.

Ei siis sadut ole pikkulasten puijausta,

mutta moni lehti on pelkkää huijausta.

Ihmiset ne itsellensä jymylehden ostaa,

jos kansikuvan missi voittaa, sankari se kostaa.

ja nuo mainospalat - kas kummaa vaan! -

meidät painostaa rahat hummaammaan.

On lehdissä myös uutisia sekä pakinoita,

monta hyvää tiedonjyvää saa kun lukee noita

sekä lukiessaan itsekseen tuumailee,

mikä totta on ja mikä vain nyt huumailee.

Jännäreissä heiluu usein pyssy sekä puukko,

lemmenleffan kohokohta halaus on ja suukko,

mutta totta se ei ole, ei!

Meitä narrattiin taas kai, helei!

Mikä maailmassa on totta, mikä mielikuvitust?

Ei maailma ole valkoinen, ei, eikä ole musta.

Näin siis tiedotusvälineitä pohdimme.

Niiin paljon me kerroimme kuin tohdimme.

Kaarina Helakisa

Tänään jo tiedän,
täydellistä on vähän:
nukkuva lapsi,
kesäyön syvä rauha,
kuunsilta meren yllä.

Anna-Mari Kaskinen

Yhdenkoon sukkahousut ovat tyypillinen keksintö.

Mitä iloa niistä olisi jos ne niin

yhden- olisivat.

Mutta nyt yhteen flexiibeliin  kokoon on

pakattu monitilainen vaihteleva avaruus,

jonka maksimaalinen suuruus ei yhtään kuvaa

sen tuhatmuotoista sisältöä ja merkitystä.

Eivät ne koskaan ole yhden eikä koon,

ne hengittävät niin kuin maailmankaikkeus,

laajentuvat harsuuntuessaan kuin metsä,

sipulisäkin tapaiseksi harvaksi verkoksi,

rispaantuvat, sykertyvät, kääritään ja

repeytyvät, kokoansa menettämättä.

Sillä niin ovela on tämän pakkauksen sisältö.

Paavo Haavikko

Nauruloitsu

Tule nauru, nouse nauru

pelasta tämäkin päivä.

Väännä varpaat venkuralle

käännä korvat kiemuralle

muksi maha muhkuralle

silmät kirkkaiksi kiverrä

jalat joutuin juokseviksi.

Poista koukut kielen alta

suorista jokainen solmu.

Kaija Löytty, Prinssi Pipariksi 1985

Uppo-Nalle

Elina Karjalainen