Puut: tuhat vihreää siipeä, lentoon pyrähtämässä,

supussa aueten,

jäädäkö vai lähteä? silkinläikkyvä toivo,

levossa levottomuus,

puut, tuhat vihreää siipeä, nousu ja lasku,

uskallus, empiminen,

tuulet tuolta tänne ja täältä sinne,

juurien rauha,

mahlan äänettömyys,

puut, tuhat vihreää siipeä - 

ohi ja yli

parvet tummien lintujen, liitäen taukoamatta,

liitäen lakkaamatta, parvet lintujen valkeain -

Aale Tynni

***

Hilpeä tuuli -

sinne tänne taipuvat

puheliaat puut

Riitta Rossilahti

 Kevättä

Aallot solisevat. Tahtomattaan 

sydämeni myötä hyräilee.

Niinkuin puro pienen vesirattaan,

niin tuo laulu minut villitsee.

Kuplaa, poreilua, kaikkialla.

Vettä. Tuulta. Kiepun villinä.

- Järki harhaa puron rantamalla

soiden kevään pajupillinä.

Eila Kivikk'aho

Linnut ja pilvet

Lentävät, lentävät

maan yli, pään yli

linnut ja pilvet, laulut ja kuvat.

Ah, kenpä sais nuo

vapaat, kirkkaat

sävelet kiinni ja tuulentuvat!

Lentävät, lentävät

yön yli, työn yli

haaveiden hohtava saatto ja soitto,

lähellä, kaukana,

kuin sydänhelke,

kuin sinihanhien havina loitto.

Maan yli, pään yli...

Eivätkä kuule

kuinka jos kutsun: helmaani tulkaa!

Saan vain kaivata,

kaukaa katsoa

purppuranpilveä, hohtavaa sulkaa.

L. Onerva

"Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden"

Tampereen Kivikirjasto/Viljo Kajava

***

Kaupunki meren äärellä

Kaupunki meren äärellä.

Kaupunki vuorten välissä.

Aurinkoinen kaupunki

jonka virrat lävistävät,

kuin monikärkinen atrain

- jonka virrat virvoittavat eloon

kuin hyväilevät sormet.

Sisämeren poukamaan saapuu laiva.

Ohitsemme liukuvat saaret

mäntyihoiset, kallioraajaiset.

Kukkulan laelta avautuu näkymä:

talojen meri, taustalla 

vuoria, joissakin sivulla

horisontin taipuisa melodia.

Miten sijoittaisin tähän aamuun,

tähän lauluun

tämän kaupungin nimen.

Yritän sanoa sen hiljaa.

Yritän olla

kuin en kuulisi. Hiroshima.

Lassi Nummi 

Onni on sitä kun ei tiedä

 ei näe
kaikkea kerralla
ei alkua ei loppua
ei syytä eikä seurausta,
näkee vain
tämän hetken väkevän värin.

Pia Perkiö/Kuin olisi jo kevät

NAISET HUUTAKAA

Älä ahdistu lapseni.

Ei elämä ole tämän kummempaa.

Maailma vain aseistautuu.

Se lisää turvallisuutta, he sanovat.

Ydinaseita kehitetään jotta ei tulisi

ydinsotaa, he sanovat.

Vain sisällissota riehuu kaikkialla.

Globaalinen veljessota.

Kansalaissota.

Kun olin pieni lapsi sanottiin

että se oli kaikkein kauheinta.

Kuka jaksaa vielä sääliä ihmistä

kun minäkin säälin enää puita ja kasveja

ja eläimiä.

Ja nuoria. Ja lapsia.

Ja säälinhän minä naisiakin,

näitä sukupolvien ajan sokeutettuja,

jotka sentään puhuvat rauhasta.

Ja säälin minä miehiäkin,

näitä sokeita sokeuttajia,

säälin minä heitäkin 

koska olen poikien äiti.

Äidit huutakaa.

Kehtolaulujen asemesta huutakaa.

Huutakaa suoraa huutoa

kaikkialla maapallolla yhteen ääneen.

Naiset huutakaa.

Pysäyttäkää liikenne, tehtaat,

aseitten valmistus, unet.

Seisokaa keskellä toreja ja teitä

ja huutakaa.

Huutakaa vuoteissa, synnytyspöydillä,

keittiöissä,

pelloilla, kouluissa, toimistoissa ja

kaupoissa.

Huutakaa kädet kohotettuina: - Ei!

Ei, ei, ei.

Ei sotaa!

Eeva Kilpi/Kiitos eilisestä 1996

Lumimaisema

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta, räntää,
mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille,
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.
Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli ,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.
Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleeet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helvi Hämäläinen  (1957)