Parasta aikaa - Anssi Kela

Kukaan ei vanhana muistele

hetkiä, jolloin tiskasi ja imuroi.

Siis jätä tiskit altaaseen

silloin, kun sielussa salamoi.

Anssi Kela

Hetken

syksyn marjapensaan lehti

uneksuu olevansa auringonlasku

Ja veteen

putoaa punainen lehti

veden kuvajaisten

äidin käsivarsille.

Heidi Liehu

Kadehdin metsän puita,

juuret syvällä maassa.

Niiden ei tarvitse ehtiä 

minnekään.

Onko olemassa mitään

arvokkaampaa

kuin tämä viilenevä hetki...

Illan lempeät valonsäteet

ovat ystäviäni.

Niiden katselu on kuin

saisi lohdutusta jollekin,

jollekin jonka olemassaoloa 

ei edes tiedä...

Tuuli nousee,

hyväilee ohimennessään niskaani.

Sama tuulenhenki

tanssittaa lempeästi

nuorta koivua.

Kaksi elävää olentoa

kesäillassa

tuulen yhdistäminä.

Dokumentti "Kotona kylässä" - Kiti Luostarinen

irti ja kiinni

vapaus on kantavaa ilmaa siipien alla

näkymätöntä voimaa olla lähellä

samaan aikaan

ottaa kiinni ja päästää irti

matkakumppanit

jakavat tuulen keveyden, painon

lentävät yhdessä

hetken

ikuisuuden

Heli Pukki

Kun kuljet

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

Maaria Leinonen

Suomalainen on sellainen, joka grillaa kun ei kysytä,

kysyy kun ei grillata, ei vastaa kun grillataan,

sellainen, joka eksyy tieltä, grillaa rannalla

ja vastarannalla grillaa toinen samanlainen:

metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.

Tuolta tulee suomalainen ja grillaa, on tässä ja grillaa,

tuonne menee ja grillaa, on kuin löylyssä ja grillaa

kun toinen heittää kiukaalle vettä.

Sellaisella grillaajalla on aina kaveri,

koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on grillaaja.

Eikä grillaajaa erota grillistä mikään,

ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Alkuperäinen runo: Jorma Etto "Suomalainen", runon muuttanut/päivittänyt Juha Siro

Kun kesäaamuun voisin mennä

hiljaa soutaen

ja jäädä sinne.

Taivaan ja veden väliin.

Lassi Nummi