Kukka ja lintu ovat ilon opettajia.
Sören Kierkegaard
30/03/2014
28/03/2014
21/03/2014
14/03/2014
Risto Ahti - Muisti ja unohdus
MUISTI JA UNOHDUS
Aika sisään- ja uloshengittää ihmisiä. Tämä tapahtuu äkkiä, mutta tätä ei voi huomata ihminen, joka ei muista mitään. Ja niin on sanottava: koska kaikki on jo ohi, älä käytä aikaasi miettimiseen, koska kaikki on jo ohi – sait yhden kesäyön ja se jo meni – älä tuhlaa aikaasi, elä täysillä.
Aika sisään- ja uloshengittää ihmisiä. Vuodenajat hengittävät ajan, tehtaat sisään- ja uloshengittävät ihmisiä. Älä säästä, huomista ei ole, pane talteen huomisen varalta – kenen velvollisuus on muistaa, kuka saa unohtaa, kuka mäen eteen sattuessa sen lapioi reppuunsa, että sillä täyttäisi eteensattuvan syvän kuopan. On kevät, kulta pieni, on kevät, ei ole syksy, on kesä, unohda talvi. Ei kukaan voi olla täällä ja täältä poissa. Sotilas on taistelun sydämessä, upseeri seisoo mäellä kiikari kädessä. Kukaan ei voi olla yhtä-aikaa sotamies ja upseeri – et voi tanssia ja rakastaa, et juhlia voi, surren huomista.
Aika sisään- ja uloshengittää meidät, tehtaat sisään- ja uloshengittävät meidät, lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus, kevät, kesä, syksy ja talven pimeä, kuka kerää reppuunsa vastaantulevan mäen ja täyttää sillä syvän kuopan, johon pudotessaan taittaa niskansa, kuka kerää taskuunsa kesän ja valaisee sillä talven pimeän, kuka kevään kasvun ottaa syliinsä ja sillä maksaa syksyn lakastuneen maiseman, joka hetki muistamattomuus taittaa niskansa, joka hetki juhlija taittaa niskansa, älä tuhlaa aikaasi, elä täysillä. Miksi pitäisi mäenlaskijan mäkeä ylöskiivetä? Mäki kyllä maksaa velkansa, ihminen ei maksa. Sen, minkä lain poimuista voi omakseen tuhlata, sen omakseen sieppaa ei niin kuin varas vaan niin kuin suuri hirviövaras. Ihminen ei mitenkään mäen huipulla voi ymmärtää kiivenneensä, ihastuneena hän katselee maisemaa korkeuksista eikä tajua, että maisema on ihana kiipeämisen tahden. Koska ei tajua, rakentaa junan ja hissin ja kulkee ilmaiseksi edestakaisin eikä muista maisemaa lainkaan eikä maisemaa enää olekaan on vain hammasratasten kitinä. Mäki maksaa velkansa, ihminen haluaa olla korkealla ikuisesti ja ilmaiseksi. Ei saa.
28/02/2014
Lopettamisen jälkeen vaikeinta
on aloittaminen.
Vallitseva aika: yltyvä pimeys
ja pilvien haavissa uusikuu,
kastetta ruoholla, vaahteran valot
vilkkuvat risteyksessä.
Maassa on taas uusi johto.
Ei ole vallan kumouksia
kun valta vaihtuu,
siisti kansa pukee likaiset kalsarit
vielä kerran.
Montako kertaa aloitin kapinan, turhana,
tässä vaihtoehdottomassa valtiossa, jossa
totarismit < markkinatalous.
Voi vanha kreikkalainen!
Milloin alamme puolustaa isänmaata
niiltä, jotka eivät edes itseään tunne?
Luulitko että Talous on sinua varten,
tässä yhden promillen maassa,
jonka ainoa kerskan aihe
on vuodenajat?
Montako kertaa lopetin kapinan, turhaan
aloitan sen taas.
Virkaheiton suru ja syksy;
pois minun on lähdettävä,
kauas pois, mutta minä olen aviossa
suomeni kanssa,
pilvien haavissa,
uuden kuun alla....
Aki Luostarinen
Ettei ole viisautta,
minä kysyn vain.
Mene sienimetsään
mutta syökin puolukoita,
lepää jäkälillä, anna
kirjojesi odottaa:
Katso yötä kun
järven päälle hiipii utu.
Aki Luostarinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)