20/02/2023

 Täällä

En tiedä miten muualla,
mutta täällä maan päällä on paljon kaikkea.
Täällä tehdään tuoleja ja murheita.
Saksia, viuluja, hellyyttä ja transistoreja,
patoja, piloja, kuppeja.
Ehkä jossain muualla kaikkea on enemmän,
mutta jostain tuntemattomasta syystä siellä ei ole maalauksia,
kuvaputkia, piirakoita, liinoja kyynelten kuivaamiseen.
Täällä on lukematomia paikkoja ympäristöineen.
Joistakin voit pitää poikkeuksellisen paljon,
antaa niille lempinimiä
ja suojella niitä pahalta.
Ehkä jossain muuallakin on samanlaisia paikkoja,
kukaan ei kuitenkaan pidä niitä kauniina.

Ehkäpä ei missäään tai ei juuri missään,
täällä sinulla on oma vartalo
ja siihen kuuluvat tykötarpeet,
jotta voit lisätä muiden lasten joukkoon omasi.
Käsistä, jaloista ja hämmästyneestä päästä nyt puhumattakaan.

Tietämättömyys paiskii täällä ylitöitä,
laskee, vertailee, mittaa, koko ajan
tehden siitä omat päätelmänsä ja alkuaineensa.

Tiedän mitä ajattelet.
Täällä ei ole mitään pysyvää,
koska luonnonvoimat ovat aina hallinneet.
Mutta hetkinen - luonnonvoimat väsyvät helposti
ja niiden on joskus levättävä kauankin
ennen kuin ne aloittavat jälleen.

Niin, tiedän mitä vielä ajattelet.
Sotia, sotia, sotia.
Ja kuitenkin niidenkin välillä on taukoja.
Asento! - ihmiset ovat pahoja.
Lepo! - ihmiset ovat hyviä.
Asennon aikana luodaan autiomaita.
Levon aikana koteja rakennetaan otsa hiessä
ja ne asutetaan pian.

Elämä maan päällä tuntuu melko reilulta kaupalta.
Esimerkiksi unista et maksa senttiäkään.
Harhakuvitelmista - maksat vasta menettäessäsi ne.
Ruumistasi maksat vain ruumillasi.

Ja ikään kuin tuossa ei olisi tarpeeksi,
pyörit ilman lippua planeettojen karusellissa,
ja yhdessä sen kanssa matkustat pummilla galaksien välisessä myräkässä
läpi niin huimaavien aikojen,
ettei täällä maan päällä mikään ehdi edes liikahtaa.

Katso vain vähän tarkemmin ympärillesi.
Pöytä seisoo, siinä missä se olikin
sen päällä on paperi samassa paikassa mihin se laitettiin,
raollaan olevasta ikkunasta tulee vain kevyt tuulenhenkäys,
eikä seinissä ole mitään pelottava murtumia,
joiden läpi tuuli tempaisi sinut tyyhjyyteen.

Wislawa Szymborska/Täällä




11/02/2023



Kuka kertoisi minulle, miksi valkeat perhoset
kukittavat yön sametti-ihon?
Kuka kertoisi minulle?
Kun ihmiset kulkevat, mykät ja vieraat
ja heillä on lumiset panssarikasvot,
niin lumiset kasvot!
ja täytetyn linnun silmät.

Kuka kertoisi minulle, miksi aamulla ruohossa
alkavat rastaat salaisen leikin?
Kuka kertoisi minulle?
Kun porteilla seisovat mustat sotilaat
ja heillä on käsissään kuihtuneet ruusut
niin kuihtuneet ruusut!
ja taittuneet ruskoliljat.

Kuka kertoisi minulle, hiljaa auringon varjossa
miten voisin riisua sydämeni?
Kuka kertoisi minulle?
Jos tulisit luokseni niittyjen poikki
ja tulisit lähelle ja varovasti
niin varovasti!
avaisit sydämen vaatteet.

Aulikki Oksanen