Kuusen hiljaisuus

Ehkä se on
aivan erityinen hiljaisuuden laji. Alan uskoa.
Ei vain, että äänet ovat poissa.
Pikemminkin niin, että äänet ovat läsnä
vaikkei niitä kuulla.
Jokin rasahdus vain - neulanen joka irtosi
tai askel jäisellä tiellä.
Hiljaisuus kantaa äänet - nämä hiljaisimmat -
kuuluviin,
antaa niille merkityksen.
Korvien humina
etäisen virran ääni
Kellojen hiljainen helinä
vaikkei ole mitään kelloja:
silmissä vain helisee
koristeiden välke
kun ne liikahtelevat
sähkökynttilöiden lämpövirroissa.

Miten hiljaista onkin näin, kun keskiyö
on ohi, kun
on katujen vaikenemisen hetki -
tämä hiljaisuus on silti vielä erilainen.
Niin täynnä. Olet yksin toisella tavoin.
Ei se ole sitä, ettei ketään ole huoneessa.
Ei sitäkään, että niin monet ovat menneet.
Itse asiassa
kaikki ovat läsnä
vaikkeivät paikalla: ne jotka nukkuvat
tuossa lähellä
seinän takana,
ne jotka ovat menneet kauas, tai vielä
kauemmas,
tai aivan lähelle: pois.
Et voisi estää heitä tulemasta vaikka
tahtoisit,
ja miksi tahtoisit?

He ovat läsnä tässä hiljaisuudessa
lasikellot joita ei kukaan kuule ei näe

virran etäinen ääni
tai pihkan tuoksu, kesätuuli, menneet
päivät
ja syksyn kirpeys, kevään suru

tai valot tuolla puun oksilla,
joka
- jos pysähdyt katsomaan, kuuntelet -
ei ole tästä maailmasta: sen oksien lomitse
hiljaisuus virtaa maailmaan. Tämä
erityinen hiljaisuus
jota et juuri tapaa muualla. Joka
pidättää itseensä kaikki äänet
ja vapauttaa ne
pelkistyneinä, valoa kantavina
soimaan lävitsemme. 

Lassi Nummi

Cifts of time and love are surely the basic ingredients of a truly merry Christmas.

Peg Bracken

Meihin annettu

Sukelluksissa täällä, aikuisuudessamme,

aivojen vanhoissa mielteissä, paljon käytetyissä,

hermoratojen valmiissa verkostossa,

täällä raudanharmaassa meressä 

joulukuun lapsi on meille annettu

suora ja kirkas sielu kuin säde

vedenpintaan nouseva

jotta se periskooppina näyttäisi:

katso: todellisuus

yksinkertainen ja selvä kuin kynttilä tummassa havussa,

tähti mustalla taivaalla

turvallinen pimeys enkelin silmiä täynnä,

kujeellinen pimeys: äläpäs huolehdi,

pahat unet ovat unia ja maailma koti,tuttu

lapsi on meihin annettu.

Syvä hidas musiikki, juhlaa varten luotu:

yksitellen piirtyvät iltaan valkeat puut,

kokonuotit, pitkään soivat.

Lähin lumisin kuusi, ääriviivaton melkein

aamuinen kanto pisteenä vierellään,

ylivenynyt sävel, lapsuudesta tuttu

jää tajuntaan ohi muitten.

Vaan nyt verkkaan taivas herää,

majesteettinen musta akordi enkelin soittimesta,

sanantuojan jolla ei sanaa enää,

hahmoa ei, vain viittaus:

ja syvimpänä soi

äänetön itse, paljas merkitys,

annettu meihin.

Aila Meriluoto

Varpunen sai kauranjyvät

illan hetket lähestyvät.

Kuusen latvaan pantiin tähti.

Kukkakaupan lähetti toi kukkasen,

ja lähti.

Pöydällä on ilon leipä,

siinä muru surusta.

Joulurauha julistetaan

jälleen Suomen Turusta.

Jukka Itkonen

Silmissäni

yksi ainoa

kynttilän elävä liekki

kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.

Kaikki menneet joulut

ihmiset vuodet

lepattavat hetket

palavat

liekissä,

palaavat.

Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin

katselen. Sisälläni

kohisee. Suuren veden ääni.

Lassi Nummi