Mieli on edelleen 

kuin kova musta räystäs johon

lyö päänsä aina kun aikoo ajatella,

juuri nyt on huojennus tuntea

ensimmäisen kevätpäivän kevyt

mutta havaittava siivenisku

kohmeisessa sydänalassa.

Ilo kuin komerosta löytyneet

vanhat samettihousut

jotka mahtuvat yhä.

Huojennus huomata:

taskut ovat ehjät, vetoketju ehjä

ja kuosi niin ikuinen

kuin anatomia itse.

Ei kaikki ole mennyttä,

kaikki on myös tulevaa.

Saman faktan veljeni varis

raakkuen vahvistaa.

Pentti Saaritsa

Maailma

myös kukkii,

karu laidunrinne. Kun et muuta voi,

rakasta.

Lassi Nummi

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Lauri Viita 

Meidän suvun naiset eivät menneitä muistele ja jos muistelevat, eivät mitään

muista, meidän suvun naisilta on muistot pyyhitty, kädet kuivattu essuun.

Meidän suvun naisilla on muuta tekemistä, pöydän kattaus, meidän suvun naiset

iskevät haarukkansa perunaan, on strategia: tartu Barimaan. Meidän suvun naiset keskittyvät kuorimiseen, tässä olisi nyt peruna kuorittavana, sanovat, jos mitään

sanovat höyry kasvoillaan. Meidän suvun naisilla on voisilmät ja kehittynyt

muodon taju, sen saa kun tuijottaa ikänsä perunoita, herkistyy pyöreän ja soikean

variaatioille, ei ole kahta samanlaista. On myös periaatteita. Kerran joku haksahti

ruotsalaiseen, kerran joku osti valmiiksi pestyä ja pussitettua, jotain Jussia?

Vimmattua, risteilijä keikkui satamasta satamaan, kuoria putosi yli laidan,

myrskyä kesti ainakin aterian verran, kolotus jäi, joku jomotus jäseniin, seuraus,

vaikka syy jo pääsi unohtumaan. Pito, Bintje tai Gloria, jokainen hetki voi

olla tärkkelyspitoinen, meidän suvun naisilla on lihasmuisti ja hyvä suutuntuma.

Anja Erämaja

KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät  nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.

Järvi  on aina uusi ja erilainen,

rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,

se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.

Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,

sinertävä kuin aamumaito,

sateella sen silkki on harmaa.

Kirkkaat aamut kohoavat,

päivä ja yö vaihtelevat,

sade ja kuulas ilma.

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,

lintujen laulu, äänien häipyminen,

aamu ja ilta, kevät ja syksy

alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner

Minä uskon kevääseen

laulajan uskontunnustus 

Uuden vuoden 

uudet työt,

yhä vaalenevat yöt,

ja kevät jossain herää,

tavaransa kerää, laittaa eväät reppuun

ja repun rattaisiin.

"Niinpä niin,

lähden matkaan kävellen,

vien puistoon penkin,

en juokse, kävellenkin

ehdin niiden luokse, jotka minua

hartaasti jo odottavat."

Minä uskon tähän heppuun,

joka joka vuosi palaa,

tuo meille viisi leipää, kaksi kalaa,

aurinkoa, viinä

ja iloisemmat tuulet.

Mitä sinä luulet,

koska kevät saapuu?

Sitten kun peippo 

oksalla laulaa,

tikka auringon

taivaalle naulaa

ja purot solisevat.

Silloin kevään rattaat

tiellä kolisevat,

tuulet huuliharppujaan taas soittaa,

valo voittaa,

muurahainen laulaa poutasään,

kylväjäkin lähtee kylvämään

ja luonnon syleilyssä

tanssahtelee ihminen.

Jukka Itkonen

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan

ja sade täytti sen

ja pisarassa kimalsi taivas

tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle!

Helvi Juvonen