Kaikki takanani olevat ovet olen jättänyt
auki
tuulen käydä
kulkijoiden harppoa sisään ja viedä
mennessään mitä haluavat
lasten juosta huoneesta toiseen.
Edessä olevat uudet ovet ovat verhojen
peitossa
ja auringon valo siivilöityy niiden läpi.
Ne heilahtavat kun joku katsoo taakseen ja
vinkkaa minulle:
tule jo, joudu!
Marja-Leena Toukonen
Aika ottaa uuden muodon, joka murtaa maailman, jotta voisi rakentaa sen jälleen.
Välissämme ei ole mitään muuta kuin rauhaa ja lepäämme tässä hetkessä.
Puiden oksilla vuodet kiertyvät silmuille ja käpertyvät vain kasvaakseen jälleen, ja niiden takana taivas on tyyni ja rikkumaton.
Ajan ja muutoksen kosketus.
Emmi Itäranta/Kudottujen kujien kaupunki
Kannamme sisällämme kotia, niitäkin, joita ei enää ole, jotta meillä olisi jotain minne palata.
Menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan. Kartan voi piirtää uusiksi, mutta vuorta ei voi muuttaa mereksi tai merta autiomaaksi, ihmisen jälkiä ottaa pois sieltä, minne ne on kerran jätetty.
Emmi Itäranta/Kuunpäivän kirjeet
