Jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön

niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä.

Anja Erämaja

Maailma olisi

pilkun verran parempi,

jos ajattelisimme useammin 

leppäkerttuja.

Pekka Kytömäki

Sinä olet minun elämässäni

se luonnollinen

joka tunnut vasta kun puutut,

vesi, aurinko.

Rakkaus ei kaipaa runoa, todistajaa,

se kirjoittaa itse itsensä,

olemassaolon näkymätön käsiala.

Pentti Saaritsa, Yhdeksäs aalto

Lumous

Kuutamo, kuu

mielen lumoaa.

Alkavan ystävyyden lailla

kaikki mahdollista on.

Pehmeä valo,

sanat kuiskataan.

Tuskin puhutaan.

Välimatka

sinusta minuun

olemattomaksi käy. 

Irja Hiironniemi

Minne matka johtaa?

Mikä lasta kohtaa?

Tämän päivän jaat.

Tänään, nyt ja tässä,

läsnä elämässä

hetken olla saat.

Tulevaisuus avoin

kutsuu monin tavoin.

Lapsi kuulee sen.

Tänään juhlaa vietä.

Unelmille tietä

raivaa iloiten.

Anna-Mari Kaskinen

Yhdessä kuljemme täällä

toistamme tukien,

toistemme silmistä toivon

merkkejä lukien.

Yhdessä kuljemme täällä.

Joskus on pimeää.

Ystävyys valaisee tiemme,

rohkaisu lämmittää.

Yhdessä kuljemme täällä.

Pidäthän kädestä.

Toivo on annettu meille,

yhteinen tehtävä.

Anna-Mari Kaskinen

Tahon asvalttipölyn tuolle puolen,

sinne missä jälestettään perhosen pessee ja

katellaan kotiloetten kokkoontumisajoja.

Halluun ootella seoroovata kessee pohjantähen silimii alla.

Mielin sinne missä raahoo ee myyvä jookatunneella, vuan

se otetaan sissää uamun enshenkäöksellä.

Merja Toppi 

Juuri kun mietin

miten maailma onkin

murheita täynnä,

puiden kätkössä lensi

käki kukkuen ohi.

Ryokan

Järjen vastakohta ei ole tunne

vaan tyhmyys

lämpöä ei sammuta äly

vaan tylyys

luja ei ole sama

kuin kova

herkän ei tarvitse ola

heikko

voima ei kaipaa

väkivaltaa

myötätunto ei vaadi

alistumista

yksinkertaisuus

ei rumenna

hinta

ei takaa arvoa

ystävän käsi

ei vangitse

harkinta

ei jäädytä sydäntä

pieni

voi olla tärkeä

iso 

vähäpätöinen

suuressa kengässä voi asua

pieni sielu

lapsessa

avara sydän.

Satu Hassi / Magdaleena ei häpeä enää 1984

Mieli on edelleen 

kuin kova musta räystäs johon

lyö päänsä aina kun aikoo ajatella,

juuri nyt on huojennus tuntea

ensimmäisen kevätpäivän kevyt

mutta havaittava siivenisku

kohmeisessa sydänalassa.

Ilo kuin komerosta löytyneet

vanhat samettihousut

jotka mahtuvat yhä.

Huojennus huomata:

taskut ovat ehjät, vetoketju ehjä

ja kuosi niin ikuinen

kuin anatomia itse.

Ei kaikki ole mennyttä,

kaikki on myös tulevaa.

Saman faktan veljeni varis

raakkuen vahvistaa.

Pentti Saaritsa