Meidän suvun naiset eivät menneitä muistele ja jos muistelevat, eivät mitään

muista, meidän suvun naisilta on muistot pyyhitty, kädet kuivattu essuun.

Meidän suvun naisilla on muuta tekemistä, pöydän kattaus, meidän suvun naiset

iskevät haarukkansa perunaan, on strategia: tartu Barimaan. Meidän suvun naiset keskittyvät kuorimiseen, tässä olisi nyt peruna kuorittavana, sanovat, jos mitään

sanovat höyry kasvoillaan. Meidän suvun naisilla on voisilmät ja kehittynyt

muodon taju, sen saa kun tuijottaa ikänsä perunoita, herkistyy pyöreän ja soikean

variaatioille, ei ole kahta samanlaista. On myös periaatteita. Kerran joku haksahti

ruotsalaiseen, kerran joku osti valmiiksi pestyä ja pussitettua, jotain Jussia?

Vimmattua, risteilijä keikkui satamasta satamaan, kuoria putosi yli laidan,

myrskyä kesti ainakin aterian verran, kolotus jäi, joku jomotus jäseniin, seuraus,

vaikka syy jo pääsi unohtumaan. Pito, Bintje tai Gloria, jokainen hetki voi

olla tärkkelyspitoinen, meidän suvun naisilla on lihasmuisti ja hyvä suutuntuma.

Anja Erämaja

KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät  nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.

Järvi  on aina uusi ja erilainen,

rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,

se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.

Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,

sinertävä kuin aamumaito,

sateella sen silkki on harmaa.

Kirkkaat aamut kohoavat,

päivä ja yö vaihtelevat,

sade ja kuulas ilma.

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,

lintujen laulu, äänien häipyminen,

aamu ja ilta, kevät ja syksy

alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner

Minä uskon kevääseen

laulajan uskontunnustus 

Uuden vuoden 

uudet työt,

yhä vaalenevat yöt,

ja kevät jossain herää,

tavaransa kerää, laittaa eväät reppuun

ja repun rattaisiin.

"Niinpä niin,

lähden matkaan kävellen,

vien puistoon penkin,

en juokse, kävellenkin

ehdin niiden luokse, jotka minua

hartaasti jo odottavat."

Minä uskon tähän heppuun,

joka joka vuosi palaa,

tuo meille viisi leipää, kaksi kalaa,

aurinkoa, viinä

ja iloisemmat tuulet.

Mitä sinä luulet,

koska kevät saapuu?

Sitten kun peippo 

oksalla laulaa,

tikka auringon

taivaalle naulaa

ja purot solisevat.

Silloin kevään rattaat

tiellä kolisevat,

tuulet huuliharppujaan taas soittaa,

valo voittaa,

muurahainen laulaa poutasään,

kylväjäkin lähtee kylvämään

ja luonnon syleilyssä

tanssahtelee ihminen.

Jukka Itkonen

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan

ja sade täytti sen

ja pisarassa kimalsi taivas

tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle!

Helvi Juvonen

On kotoisaa, kun sataa räntää:

huoneet vetävät puoleensa,

imuri mukautuu nurkkaaan.

Kukaan ei viipyile verhojen luona.

Juhani Ahvenjärvi

Puu valmistautuu

lintujen ylilentoon.

Oksat levällään

tarjoaa lepopaikka 

taivaan matkamiehille.

Eija Aromaa

Polvistuneena

mänty ei muista lainkaan

lumpioittensa

kuluneita kohtia

kun valkovuokko kutsuu.

Eija Aromaa

Odotan toukokuuta

metsän vihreää laulua

humisemaan

silmieni,

korvieni iloksi.

Maaria Leinonen