Ei vielä leivon suvilaulut soi,

ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,

mut keväästä jo urvut unelmoi

ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Eino Leino 

Tervetuloa taas, 

sinä talvinen pimeä, 

sinä tuttu, rauhoittava hämäryys.

Juhani Aho

Helise taivas

Heitä tähtipääsi

kristallikruunut kohti pimeää!

Aulikki Oksanen

Suomi

Suomi on suota ja kuokka ja sisu,

Suomi on pettu ja pottu ja nisu.

Suomi on kuusi ja koivu ja petäjä,

punainen tupa ja polku ja veräjä.

Suomi on sauna ja lauantai-ilta,

Suomi on järvellä kuutamon silta.

Suomi on riiuu ja hääyöaie,

totinen mies ja hiljainen nainen.

Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala,

Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela.

Suomi on perkele, puukko ja Alko,

sininen risti ja valkoinen salko.

Suomi on itä ja länsi ja pohjoinen,

Suomi on kylmä ja lämmin ja sohjoinen.

Suomi on lapsi ja kehtolaulu,

velka ja mökki ja tikkataulu.

Suomi on Nurmi ja jääkiekkohalli

Suomi on keihäs ja formularalli.

Suomi on Elmo ja voittoa toivoo

eukkoa kantaa ja suksitta sauvoo.

Finland är finska och Finland är svenska

Finland är sami och också fingelska.

Finland är fjärran och Finland är nära,

mobil och global och digi och kära.

Suomi on finska ja suomi on svenska,

suomi on saame ja hieman fingelska

Suomi on kaukana, Suomi on liki,

mobiili, globaali, hitech ja digi.

Suomi on alus ja maine ja infinitiivi,

Suomi on paikka ja verbi ja imperatiivi.

Suomi on koto ja Suomi on vento

ulkotulento ja sisäolento.

Suomi on vapaa, puhdas ja turva,

Suomi on taidetta, metsiä ja puita.

Suomi on sävel, rytmi ja runo,

kunnialla seisoo maa vankka ja sulo.

Suomi on äiti ja isä ja koulu,

Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.

Suomi on netti ja mese ja tsätti,

ihku ja fantsu ja namu ja nätti.

Jukka Ukkola

Vain pieni retki ihmeelliseen riittää, 

kun jokainen heinänkorsi kimaltaa 

marraskuun auringossa.

Anna-Liisa Rekola

 

Pepe Willberg & Saimaa - Tällä kadulla (HD Audio)

"Katu syliinsä sulkee jokaisen joka kulkee sen.
Niin tuttua mulla, on mennä ja tulla,
tällä kadulla.
Syliin äitini tältä kadulta juoksin iltaisin.
Vähän myöhemmin jotain tyttöä sillä suutelin.
Tulin vuosien jälkeen, löysin muistoja menneisyyden.
Niin tuttua mulla, on mennä ja tulla,
tällä kadulla.
Tällä kadulla.
Monta kertaa lähdin pois,
monta kertaa palasin.
Aina juoksuaskelin.
Monta kertaa lähdin pois,
monta kertaa palasin,
tänään kuljen hitaamin.
Tää on laulu kadulle, jota kotiin kuljetaan.
Jota noustaan aamuun alkavaan.
Laulu niille, jotka lähtivät suureen maailmaan.
Ja niille jotka jäivät kulman kapakkaan.
Eletystä elämästä, laulu katukivistä.
Laulu paikoista ja niiden nimistä.
Rakkaudesta tähän paikkaan,
johon mulla on hyvä tulla."

Marraskuu

Kun viimeinenkin vapiseva

viluinen lehti

pudonnut lokakuun kämmeneltä

kahisemasta

maisemaa peittämästä

miten hiljaista

valoistunutta

avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 

ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

levittää hohtavan hunnun kaiken yli.

Jäätyvät aallot 

hääkelloina heläjää.

Maaria Leinonen

Kalliopohja

I

Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,

olkoon se sallittu minulle.

Se on minun lapsuuteni kalliopohja,

joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan

puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.

Särmistä, kalliosta, hongasta

syntyy ja elää kieli

talven pitkin sanoin,

lumen lyhyin, se on meitä,

se elää taivaan alla.

II

Katson pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

III

Purista lämmintä kättä, kumahtaen kaatuvat

pohjoisten metsien puut, kitisevät

satamien nosturit, laivat laulavat:

me palaamme. Tämä on suuri kauneus.

Mikä on pientä, kysyin ja otin

sormiini muuraimen ja maistoin sen mehua.

Suuret suot levisivät, ja pursujen tuoksu,

olivat vaivaiskoivut ja kasvun niukkuus.

Näin raikas oli sen maku.

IV

Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,

kova kamara ja ruoho,

raivattu maa ja tähkät.

Elävien mieli saa rauhan

niiden leposijoilla, jotka ovat

työnsä jo tehneet. Graniittia

sielläkin ja elävää, kasvavaa

sen kupeella ja tuulen mahtava laulu

pohjoisen taivaan alla.

Helvi Juvonen