23/01/2021

Se sataa

Jos mättää märkää rättiä,
ei syytä säätä sättiä,
sää syytön on, vain säädytön
se on kuin sänky päädytön,
ja maahan kun jäät makaamaan
saat nähdä: taivaan siivoojat
tanssivat, säteilevät.

On kevät, kevät kevät.

Ja suotta kesää skagaamaan,
se tulee taas, ja takaamaan
saat mustan kaatosateen
ja hermot jos se näivettää,
voi toinen päivä päivettää
vatsasi paksun pateen.

Kesässä lesoot, mesoot.

Ja syksy sitten, luisevuus,
se puiden luihu puisevuus,
ja platinaa lahoavaa
kuin rakkautes se hyytynyt
ja tyhjyyteensä tyytynyt,
sateelle oven avaa.
Lyö hämäryys, syytön syys.

Ilpo Tiihonen

14/01/2021


Lyhyt oodi kaikelle

Olkoon kevyttä, kevyttä
kuin tuhkaa, untuvaa ja balsaa
ja olkoon, olkoon raskasta
kuin jalkapuolen lyijykenkäsalsaa,
tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin hangen helmiäinen helmikuussa
tai tulkoon, tulkoon sitteen tummaa,
tumminta
kuin korppi yössä surunauhaa suussaan
ja puheta olkoon, olkoon puhetta
kuin viiniä, sen viinin tuuheutta
muhkeutta lauseita rubens-lanteisia,
olkoon aamuja,
olkoot aamut jotkut laiskoja ja löysäranteisia,
hitaita jälkeen öiden paineen
joissa harhat puristuvat painajaisikseen
ja seilatkoon varjo talviunessasi pitkin selkää
jonka untuvissa kevään halu
pisaroitaan kasvattaa
ja lentäköön, lennelköön ajatus kuin ääni
hajamielisestä haitarista sinne tänne
enkelten vanavettä
läpi perkeleitten rikkipilvien
ja peilatkoon päivänkajo kasvojaan
vedestä jonka syvyyksissä upporikkaat 
makaavat upoksissa rautaa taskuissaan
ja kuinka kissankellot, tyhjät kaljapurkit,
muurahaiset, muovikassit!
ja kuinka heinikossa heittää vettä
rakastunut rekkakuski!
ja kuinka käpäläänsä lastenvunun pressun alta
tunkee maanantai!
ja jossain mukanani olkoon olevainen
pisteissä pallon pinnalla,
ja sisällä silloin
kun hänen sisälleen olen lentämään lähtenyt
ja ääni tulvahtelee ihmisen holvistoissa
ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,
kun pääskyset silpovat sineä
siellä
ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten
ja tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,
tai tulkoon,
juoskoon sitten vastaan
Kultainen Noutaja
musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.


Ilpo Tiihonen

03/01/2021


Me, jotka olemme kokeneet monta joulua
tiedämme kirkkaita tähtiä on harvassa,
harvat ovat myös
kirkkaat ja onnelliset päivät.
Me, jotka katsomme lastemme kasvoja kynttilöiden loisteessa,
heidän kirkkaita silmiään,
me tiedämme kirkkaat päivät eivät lopu,
kuuset versovat, tähdet tuikkivat,
joulun sanoma ei unohdu,
se kuuluu kaikille,
kaikille.

Lassi Sinkkonen