Tulisit Suomeen!
Tulisit lopultakin ylitse meren ja maan.
Katso minua maatani vasten,
maatani, vilvasta maisemaa.
Katso minua koivuja vasten,
koivuja tuulessa, silmuissaan.
Katso minua metsiä vasten,
raskaita, vihreitä, puhtaita vasten,
katso vesiä vasten,
kallioiden välissä, metsien sylissä,
kaupunkien kyljissä avautuvia.
Katso lumipälviä ja lumikelloja
ja sinivuokkoa varhain huhtikuussa.
Tulisit Suomeen
ennenkuin katselen maata
leposijana, kotina, sylinä.
Ennenkuin väsyn uneksimaan maasta,
josta en saa askelen alaa,
en runoilijalle en kansalle,
en naiselle
joka tahtoo istuttaa kukkia
kylmillä käsillään
valkoisilla, ikävöivillä käsillään.
Tulisit Suomeen
tulisit kaupunkiini
ja näkisit köyhät ja ahdistuneet
valkeassa kaupungissa.
Ja työttömät metsämiehet laajalla
puun, puun, kohisevan puun maassa.
Lainaamme mökkiläisen veneen -
hän vuokraa perunamaansa
silmänkantamattomalta vihreältä yhtiöltä.
Sen sylissä ovat erämaajärvet.
Katso minua lahoavaa rantaa vasten.
Puut kaatuvat veteen,
ja kihokit käpertyvät sammalrungolla.
Katso väsyneitä jalkojani
suopursuvaahtoa vasten.
Väkevänä se tuoksuu ja suo
on jo muuraimentietoa täynnä.
Katso minua maatani vasten
katso silmillä,
jotka etelän vuorilla
minulle loistivat -
minulle tai ohitse -
loistivat!
Minä sen näin ja minua vasten
kaartukoon maani kuin mies,
joka minulle kuuluu.
Vaikka aika ruhjoisi,
naava minun hiuksillani
kuusien vanhuuteen liittyisi.
Anja Vammelvuo
***
Marraskuu heittää harmaan viluvaippansa
kaupungin harteille
Kosken lämmin hengitys nousee jäätävään ilmaan:
tehdaskaupungin yö
ja sen himmeät valot
Linnunradan alla.
Viljo Kajava
