Suomi, Suomi
vedenpirstoma synnyinmaani,
miten katselet minua järvisilmilläsi!
Kuulaassa, kuulaassa yössä
yhä vaeltaa lumottu valo
ulapalta ulapalle, ääriään tunnustamatta.
Sydän kulkee vaiti syvän kirkkauden halki,
taivas kahlaa rantavesissä
alasti ja ehdoitta kuin kaunein nuoruus.
Mitä etsit väsymättä, sinä sammumaton valo?
Kansani sieluako, talven kohmettamaa?
Vai tulitko vihittäväksi rantojen tulien kanssa
vannomaan uskollisuutta elämänrohkeudelle?
Suomi, Suomi, veden pirstoma synnyinmaani,
miten katselet minua järvisilmilläsi! ...
.
.
Aulikki Oksanen