Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi ilmassa leijuvaa siementä, hiukkasta

sitruunaperhosen siivessä, en vaihtaisi mihinkään

maallisen onnen jyvää,

joka etsii paikkaa asettua, tehdä pesä,

sillä pesäpaikkaa etsivät maallisen onnen hiukkaset,

etsivät paikkaa johon maatua, etsivät

pientä rakoa ja halkeamaa josta päästä meihin sisälle,

etsivät halkeamaa muurissa, kalliossa, kivessä.

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi yhtäkään näistä katoavista hetkistä,

joilloin maallinen onni koskettaa

kuin ohikulkija, ohimennen, ja jatkaa kulkuaan,

jatkaa jonkun toisen luo, koskettaa toista,

koskettaa toista samalla tavalla

kuin minua, ja jatkaa matkaa iloisesti,

taakseen vilkuilematta, tanssivin askelin,

juuri niin kuin minäkin haluaisin.

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi

maallisen onnen pientä jyvää.

 Tommy Tabermann