Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi ilmassa leijuvaa siementä, hiukkasta

sitruunaperhosen siivessä, en vaihtaisi mihinkään

maallisen onnen jyvää,

joka etsii paikkaa asettua, tehdä pesä,

sillä pesäpaikkaa etsivät maallisen onnen hiukkaset,

etsivät paikkaa johon maatua, etsivät

pientä rakoa ja halkeamaa josta päästä meihin sisälle,

etsivät halkeamaa muurissa, kalliossa, kivessä.

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi,

en vaihtaisi yhtäkään näistä katoavista hetkistä,

joilloin maallinen onni koskettaa

kuin ohikulkija, ohimennen, ja jatkaa kulkuaan,

jatkaa jonkun toisen luo, koskettaa toista,

koskettaa toista samalla tavalla

kuin minua, ja jatkaa matkaa iloisesti,

taakseen vilkuilematta, tanssivin askelin,

juuri niin kuin minäkin haluaisin.

Kultaan, mirhamiin en vaihtaisi

maallisen onnen pientä jyvää.

 Tommy Tabermann

Kuohunsa nostavat

vaahtoavat

kukkameren maanalaiset rönsyt.

Aalto aallolta kaatuvat kukat edelliset

jälkimmäisten niskaan.

Voikukat harmaat leinikkien jalkoihin.

Siivin sinisin siitä nousevat orvokit.

Niin kukkaset kiiruhtaa

niityn aikataulua noudattain.

Järjestys on mullan alla

sävellys hienonhieno.

Ensin lehtilesken sitten kukka valkea vuokon.

Niitylle kukat melodian luovat.

Ajallaan kilahtaa kukin kukkanen

oktaavina ylös ja alas

koko sävellyksen nuotit ylimmästä

alimpaan.

Nuotit lukemalla niityt

kukkiin pukemalla sen soittaa.

Sävelasteikossa

järjestys on tiukka.

Ensin lehti lesken sitten vuokko valkoinen

kielo orvokki ja ruusu.

 Kaarina Valoaalto

Maamies tasoittaa

haravalla multaa.

Sipulit ovat jo riveissä,

ruskeankeltaiset kupolit.

Vielä kylvetään lontoolainen porkkana,

Egyptin punajuuri,

vedetään vaot tarkkaan kuin ryhdyttäisiin

rakentamaan pyramidia.

Hänet huudetaan syömään.

Mäellä hän pysähtyy, katselee työtään.

Maanvärit ja tuore vihreä ovat

haikea yhdistelmä,

kuin punavarpusen ääni.

 Hm.Täällä van Gogh

olisi maalannut voikukkia.

Risto Rasa