Mieli on edelleen 

kuin kova musta räystäs johon

lyö päänsä aina kun aikoo ajatella,

juuri nyt on huojennus tuntea

ensimmäisen kevätpäivän kevyt

mutta havaittava siivenisku

kohmeisessa sydänalassa.

Ilo kuin komerosta löytyneet

vanhat samettihousut

jotka mahtuvat yhä.

Huojennus huomata:

taskut ovat ehjät, vetoketju ehjä

ja kuosi niin ikuinen

kuin anatomia itse.

Ei kaikki ole mennyttä,

kaikki on myös tulevaa.

Saman faktan veljeni varis

raakkuen vahvistaa.

Pentti Saaritsa

Maailma

myös kukkii,

karu laidunrinne. Kun et muuta voi,

rakasta.

Lassi Nummi

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Lauri Viita 

Meidän suvun naiset eivät menneitä muistele ja jos muistelevat, eivät mitään

muista, meidän suvun naisilta on muistot pyyhitty, kädet kuivattu essuun.

Meidän suvun naisilla on muuta tekemistä, pöydän kattaus, meidän suvun naiset

iskevät haarukkansa perunaan, on strategia: tartu Barimaan. Meidän suvun naiset keskittyvät kuorimiseen, tässä olisi nyt peruna kuorittavana, sanovat, jos mitään

sanovat höyry kasvoillaan. Meidän suvun naisilla on voisilmät ja kehittynyt

muodon taju, sen saa kun tuijottaa ikänsä perunoita, herkistyy pyöreän ja soikean

variaatioille, ei ole kahta samanlaista. On myös periaatteita. Kerran joku haksahti

ruotsalaiseen, kerran joku osti valmiiksi pestyä ja pussitettua, jotain Jussia?

Vimmattua, risteilijä keikkui satamasta satamaan, kuoria putosi yli laidan,

myrskyä kesti ainakin aterian verran, kolotus jäi, joku jomotus jäseniin, seuraus,

vaikka syy jo pääsi unohtumaan. Pito, Bintje tai Gloria, jokainen hetki voi

olla tärkkelyspitoinen, meidän suvun naisilla on lihasmuisti ja hyvä suutuntuma.

Anja Erämaja

KIRKKAAT AAMUT KOHOAVAT

Jokainen kevät  nostaa silmiini kyyneleet

ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.

Järvi  on aina uusi ja erilainen,

rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,

se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin.

Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,

sinertävä kuin aamumaito,

sateella sen silkki on harmaa.

Kirkkaat aamut kohoavat,

päivä ja yö vaihtelevat,

sade ja kuulas ilma.

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,

lintujen laulu, äänien häipyminen,

aamu ja ilta, kevät ja syksy

alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner

Minä uskon kevääseen

laulajan uskontunnustus 

Uuden vuoden 

uudet työt,

yhä vaalenevat yöt,

ja kevät jossain herää,

tavaransa kerää, laittaa eväät reppuun

ja repun rattaisiin.

"Niinpä niin,

lähden matkaan kävellen,

vien puistoon penkin,

en juokse, kävellenkin

ehdin niiden luokse, jotka minua

hartaasti jo odottavat."

Minä uskon tähän heppuun,

joka joka vuosi palaa,

tuo meille viisi leipää, kaksi kalaa,

aurinkoa, viinä

ja iloisemmat tuulet.

Mitä sinä luulet,

koska kevät saapuu?

Sitten kun peippo 

oksalla laulaa,

tikka auringon

taivaalle naulaa

ja purot solisevat.

Silloin kevään rattaat

tiellä kolisevat,

tuulet huuliharppujaan taas soittaa,

valo voittaa,

muurahainen laulaa poutasään,

kylväjäkin lähtee kylvämään

ja luonnon syleilyssä

tanssahtelee ihminen.

Jukka Itkonen

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan

ja sade täytti sen

ja pisarassa kimalsi taivas

tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle!

Helvi Juvonen

On kotoisaa, kun sataa räntää:

huoneet vetävät puoleensa,

imuri mukautuu nurkkaaan.

Kukaan ei viipyile verhojen luona.

Juhani Ahvenjärvi

Puu valmistautuu

lintujen ylilentoon.

Oksat levällään

tarjoaa lepopaikka 

taivaan matkamiehille.

Eija Aromaa

Polvistuneena

mänty ei muista lainkaan

lumpioittensa

kuluneita kohtia

kun valkovuokko kutsuu.

Eija Aromaa

Odotan toukokuuta

metsän vihreää laulua

humisemaan

silmieni,

korvieni iloksi.

Maaria Leinonen

Minulla on sinuva ikävä.

Sinu toppahoosujen kahinata

ku juoksit minuva vastaa

hoejosta hakkiissa.

Sinu pientä kättä,

joka ehti minuva lähelle une tullessa.

Sinu loppumatonta uskoo,

että äeti ossoo ja tietee kaeken.

Merja Toppi

Keskitalvella 

alan jo kuvitella.
Peitinsiivet,

sirkkojen äänet, jääkaappi

sirisee ympäri vuoden.  

Arto Lappi

Niukkuus teki meistä taikureita.

Sytytettiin kynttilä, katsottiin silmiin,

unohdettiin ympäröivä

ja ympäröivä unohti meidät.

Arto Lappi

 Tien selällä

Vanhat naiset ne täällä kukkivat, tanssivat

tien selkärankaa pitkin,

tien mutkittelevaa skolioosirankaa,

naisilla on sukat makkaralla,

hiukset kiharalla,

haaveet hukassa kuin setelit ja muut paperit,

kasvoilla tähtikartta.

He nauravat. Ei heleää

vaan karheaa naurua.

He koristelevat terälehdillään

tiet ja kujat joita pitkin kulkevat.

Vanhan kaupungin kujat,

vanhan rakkauden tuoksu.

Se säilyy heissä, ei härskiinny,

heidän kasvonsa tulevat iän uurteista esiin,

ja he nauravat,
väkevät, tummat sireeninkukat.

Tittamari Marttinen

Rakkausmatkat, 2005

 Eläminen

Se, joka ottaa ajasta vaarin,

tuhlaa toisin

päivänsä, mutta se,

joka kuluttaa aikaansa,

tuhlaa mahdollisuuden

kuluttaa vain aikaansa.

Sellaista on elämä; se täytyy

tuhlata!

Gösta Ågren suom. Caj Westerberg

Tääl, 1989

 Ei elämää

Kun laiva uppoaa

on lähdettävä uimaan

ja unelman upotessa

on pakko etsiä pohjaa

jalkojensa alle.

Mutta päästyäsi rannalle

ala rakentaa uutta laivaa

ja etsi itsellesi uusi unelma -

sillä haaksirikosta voit vielä

hengissä selviytyäkin,

mutta elämä ilman unelmia

ei ole mitään elämää.

Raili Malmberg

 Mikä jää ilmaisematta

Kaikessa parasta on se,

mikä jää ilmaisematta.

Se jää ihmiselle itselleen.

Kaikessa parasta on se,

mikä jää ymmärtämättä.

Se on portti tulevaisuuteen.

Kaikessa parasta on  se,

mikä jää tietämättä.

Se jokin odottaa 

kypsymistään.

Se jokin ajastaan kiertyy

kevyesti auki,

rapsahtaen kuin

siperianherneen palko

syysauringossa.

Siinä elämä on

parhaimmillaan,

kun tieto on tuleentunut

viisaudeksi

ja 

loistaa ihmisestä

ilmaisematta.

Riitta Moder

.

Hyvästi

on tullut tienhaaran

julma hetki

Kuka kulkee kuun tietä

ketä vievät varjot

Kuka kulkee polkua

ja kuka joukon mukana

Hyvästi

Yksi on täynnä odotusta

uudesta ja ihmeellisestä

toinen pyyhkii kyyneltä

joka ei ole helpolla talttuva

Kolmas ei vielä  ymmärrä

miten suuresta puhutaan

kun puhutaan lopullisesta

Hyvästi

tiet erkanevat

äänet kaikkoavat

tuuli ja aika pyyhkii askelten jäljet

Hyvästi liittäkäämme 

kätemme yhďessä yhteen

vielä tämän viimeisen kerran

ennen kuin tähti putoaa.

Tommy Tabermann

Pilvi on levittäytynyt taivaalle kuin

enkelin siipi. Aurinko meni mailleen.

Vain heikko punerrus pilven

reunassa muistuttaa päivästä,

jota ei enää ole.

K. Yrjönheiķki

Muistojen kuvat eivät haalistu,

ne voi nähdä, vaikka niitä ei olisi

enää. Ne ovat tallella 

sydämessä, kasvojen uurteissa,

avoimissa käsissä, joiden vapina

ei pyyhi iloa pois.

Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat

kuin äsken poimitut kukat

säilyvät meissä

nuo vuosien keveät kehykset.

Pia Perkiö

 CLOTHES

You take off, we take off, they take off

coats, jackets, blouses, double-breasted suits,

made of wool, cotton, cotton-polyester,

skirts, shirts, underwear, slacks, slips, socks,

putting, hanging, tossing them across

the backs of chairs, the wings of metal screens;

for now, the doctor says, it's not too bad,

you may get dressed, get rested up, get out of town,

take one in case, at bedtime, after lunch,

show up in a couple of months, next spring, next year,

you see, and you thought, and we were afraid that,

and he imagined, and you all believed;

it's time to tie, to fasten with shaking hands

shoelaces, buckles, velcro, zippers, snaps,

belts, buttons, cuff links, collars, neckties, clasps

and to pull out of handbags, pockets, sleeves

a crumpled, dotted, flowered, checkered scarf

whose usefulness has suddenly been prolonged.

Wislawa Szymborska

Helppohintainen resepti:

se vasta akrobatiaa kysyy,

että hauras lujittuu, vaan ei kovetu,

herkkyys käännetään voimaksi.

Helena Anhava

Levottomasti liikkuu

joulukuusi

parvekkeella

tammikuun tuulessa.

Kiihkeästi pimeys

syleilee valon kantajaa.

☆

Yön tullen syttyvät juhlavalot.

☆

tammikuun viimassa

hetken humisi kevät

Lassi Nummi

 JOULUA TÖÖLÖSSÄ

Jouluaika, taivaalla

on suuri, kirkas tähti.

Kolme idän tietäjää

matkaan jälleen lähti.

Siitä kertoo meille

vanha, kaunis joulusatu.

Töölökin nyt hiljentyy,

myös Mechelininkatu.

On jouluaattoilta.

Suomi tuoksuu piparilta.

Töölöntorin joulukuusi

loistaa, oksillansa

tuo vihertävä, uskollinen 

havunneulaskansa.

Höyryhäntä kentokone

lentää torin yli.

Seimen lapsen mielipaikka,

oman äidin syli.

On jouluaattoilta.

Suomi tuoksuu piparilta.

Sibeliuksen monumentti,

Topeliuksen puisto.

Tähti loistaa taivaalla

kuin sammumaton muisto.

Työnsä tehnyt joulupukki

tallustelee tiellä.

Valo loistaa sairaalasta.

Joulu on myös siellä.

Jukka Itkonen