31/03/2022


Onni on sitä kun ei tiedä
 ei näe
kaikkea kerralla
ei alkua ei loppua
ei syytä eikä seurausta,
näkee vain
tämän hetken väkevän värin.

Pia Perkiö/Kuin olisi jo kevät

08/03/2022

NAISET HUUTAKAA

Älä ahdistu lapseni.
Ei elämä ole tämän kummempaa.
Maailma vain aseistautuu.
Se lisää turvallisuutta, he sanovat.
Ydinaseita kehitetään jotta ei tulisi
ydinsotaa, he sanovat.
Vain sisällissota riehuu kaikkialla.
Globaalinen veljessota.
Kansalaissota.
Kun olin pieni lapsi sanottiin
että se oli kaikkein kauheinta.
Kuka jaksaa vielä sääliä ihmistä
kun minäkin säälin enää puita ja kasveja
ja eläimiä.
Ja nuoria. Ja lapsia.
Ja säälinhän minä naisiakin,
näitä sukupolvien ajan sokeutettuja,
jotka sentään puhuvat rauhasta.
Ja säälin minä miehiäkin,
näitä sokeita sokeuttajia,
säälin minä heitäkin 
koska olen poikien äiti.
Äidit huutakaa.
Kehtolaulujen asemesta huutakaa.
Huutakaa suoraa huutoa
kaikkialla maapallolla yhteen ääneen.
Naiset huutakaa.
Pysäyttäkää liikenne, tehtaat,
aseitten valmistus, unet.
Seisokaa keskellä toreja ja teitä
ja huutakaa.
Huutakaa vuoteissa, synnytyspöydillä,
keittiöissä,
pelloilla, kouluissa, toimistoissa ja
kaupoissa.
Huutakaa kädet kohotettuina: - Ei!
Ei, ei, ei.
Ei sotaa!

Eeva Kilpi/Kiitos eilisestä 1996

06/03/2022


Lumimaisema

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta, räntää,
mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille,
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.
Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli ,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.
Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleeet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helvi Hämäläinen  (1957)