Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen.

Nukuin metsätaipalilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot, kanervat,

puusta puuhun kutoi lukki

seitit hohtavat.

Luokse tullen, luota mennen

liukuu heinäkuu.

Eilinen lie ollut ennen.

Huomen unohtuu.

Mistä tullen, minne kulki?

- tieskö itsekään?

Luonto sylihinsä sulki,

metsä huumas pään.

Aaro Hellaakoski

***

ennen kuin horsma ehtii kukkaan

alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa

jää sitten henkeään pidättäen odottamaan

että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin.

Kai Nieminen

 Oodi kiitokselle

Kiitos sanalle

joka osoittaa kiitollisuutta.

Kiitos kiitokselle

siitä

miten paljon se sana

sulattaa lunta tai rautaa.

Maailma näytti uhkaavalta

kunnes pehmeänä

kuin heleä

höyhen

tai makeana kuin sokerin terälehti,

huulten välitse

kulkee 

kiitos,

suurena suun täydeltä

tai kuiskattuna,

tuskin mumistuna,

ja olento oli taas ihminen

eikä ikkuna,

jotain kirkasta

levisi metsään:

oli mahdollista laulaa lehvistön alla.

Kiitos, olet pilleri

ylenkatseen

purevia happoja vastaan,

olet valo joka kaataa kovuuden alttarin.

Kenties 

olet ollut

myös kukkaköynnös

kaikkein kaukaisimpien ihmisten välillä.

Matkalaiset

kulkivat hajallaan

luonnon keskellä

ja sitten tuntemattomien ihmisten 

aarniometsässä:

merci,

kun juna rynnistää,

vaihtaa isänmaata,

pyyhkii pois rajat,

spasibo,

liki terävähuippuisia 

tulivuoria, pakkasta ja tulta,

thanks, niin, kiitos, ja sitten

muuttuu maailma taas pöydäksi:

yksi sana sen puhdisti,

lautaset ja lasit kimaltavat,

haarukat kilahtelevat

ja tasangot ovat liinoja.

Kiitos, kiitos,

tee matkaa ja tule takaisin,

nouse,

ja laskeudu.

Tiedetään kyllä, et sinä

kaikkea voi täyttää,

sana kiitos,

mutta

missä häivähtää

sinun pieni terälehtesi,

siellä piiloutuvat ylpeyden tikarit,

ja ilmaantuu hymyn pilkahdus.

Pablo Neruda

 Taivas läikähti tänne, sen kulta.

Kesä, he sanoivat.

Täytyyhän ilolla olla nimi.

 

Eeva Takala

***

Heinäkuun puoliväli. Tyven ilta. Valo.

Puut, pilvet,

koko maa

kuunteĺee.

Lassi Nummi

Puut lammessa

Täällä on minun lempipaikkani

jossa kaksi lampea yhtyy,

kapea salmi

ja samaa vettä kummassakin.

Kerran  meillä oli koira

joka haukkui heijastuksia.

Minäkään en pysty erottamaan

 kumpi on kumpi näistä kahdesta taivaasta

ja missä on raja josta alkaen

puut muuttuvat lammen todellisuudeksi.

♡

Pääskysten viuhahtelut

villiintyneellä pihamaalla,

koivut ja hopeapajut tuulessa.

Mäellä, aurinkoon

ja kaikkiin ilmansuuntiin

talo nimeltä Villiruusu.

Tis moonlight, summer moonlight,

All soft and still and fair;

The solemn hour of midnight

Breathes sweet thoughts everywhere,

But most where trees are sending

Their breezy boughs on high

Or stooping low are lending

A shelter from the sky

And there in those wild bowers

A lovely form is laid;

Green grass and dew-steeped flowers 

Wave gently round her head.

Emily Bronte