Puu valmistautuu

lintujen ylilentoon.

Oksat levällään

tarjoaa lepopaikka 

taivaan matkamiehille.

Eija Aromaa

Polvistuneena

mänty ei muista lainkaan

lumpioittensa

kuluneita kohtia

kun valkovuokko kutsuu.

Eija Aromaa

Puu suhisee,

hiljaisuus säestää.

Ystävykset 

ovat jälleen

tavanneet:

Metsän sini

ja järven

tyven.

◇

Kaukana siintää

väri

vaiko sävel.

Mitään ei maksa

maailman kaunein taulu:

Niittyjen, peltojen,

tähkien täyttämä

elokuun yö.

Einari Vuorela

 

 Puu pitää puheen

Arvoisa yleisö, hyvät herrat ja naiset,

nöyrimmästi,

koettakaapa edes hetkeksi unohtaa

mielestänne

selluloosa ja kartonki ja paperiraha,

olkaa niin hyvä,

älkää näin palmusunnuntaina pienten lasten

kuullen

kutsuko minua kuutiojalaksi.

Toki, puuhan minä vain olen, vähän

kierokin,

yksityisajattelija, hyvällä ja huonolla tuulella

humisen huminaani, sitten taas vaikenen

ja seison tyynesti paikallani

hamaan loppuun asti.

Mutta ajatelkaapa että minuun voi kiivetä.

Minun oksilleni voi laittaa pesän.

Minä heitän polullenne vilpoisan varjon

ja minun juurellani viihtyvät

tuoksuvat kukkaset

ja herkulliset sienet.

Ja ajatelkaapa vielä, että minun voimani

ei ole minussa, vaan teidän päässänne

ja käsissänne

ja silmissänne myös, ymmärrättehän;

useimmiten minut huomataan lopullisesti 

vasta sitten

kun minua ei enää ole.

Te voitte lyödä minuun puisen leiman

ja lähettää tänne sahanne,

mutta sallikaa minun kauniiksi lopuksi

lausua omasta ja läheisteni puolesta

pinoon painuvan tervehdys:

Ave Caesar!

Kun arki koittaa, me saatamme olla

tukevasti motissa ja te,

te kenties piirun verran enemmän 

juuuriltanne.

Jukka Itkonen

taivas on autio, äänetön

yksinäinen aurinko vain

omia aikojaan lähestymässä puiden latvoja

äkkiä tyhjästä pyrähtää kymmeniä pääskysiä

avaruus kiehuu tirskauksia, sukelluksia, kaarroksia

ne eivät ole merkkejä, ne ovat merkityksiä,

ne ovat vastauksia

älä kysy, tyydy

ja yhtä pian ne ovat poissa,

joka ainoa,

juuri kun

Kai Nieminen

Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä

mennyt ja tuleva, tuulen suhina

auringonnousu, rastas kuusen latvassa,

hämähäkki ilmapurjehduksella

ja ryteikössä hirven rytinä.

Mitään ei puutu,

ja kuinka ei mitään puutukaan;

harakka räkättää julkeasti

jonakin aamuna saan siitä selvän.

Kai Nieminen

Hämärtää,

ja hellyys laskeutuu

maan ylle,

peittelee haavat, arvet.

Se minkä on oltava pehmeää

on pehmeää:

järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse.

Se minkä on oltava kovaa ja lujaa

on niin kovaa ja lujaa

kuin sen on oltava:

luut, tahto, puu tuulessa, kattila tulella.

Hämärtää hellästi

eikä pimeys kykene olemaan

suurempi kuin hellyys.

Tommy Tabermann / Veren sokeri

Sateentulon kuvaus

Tämä on veden ja ruohon dialogi myöhään illalla ennen sadetta,

kun vesi kuiskaa airoille salaisuuksiaan

ja puun ja ruohon ja veden tuoksu on solminut liiton

eri aineiden kanssa, se on kolmisointu tutussa tuoksussa,

äänen kolmisointu: pääskysen karhea kimeä huuto

on solmittu pääskysen ilosta, jossa yhtyy keveys, kiihkeys ja ilkkuva kutsu,

leikkivät innokkaat huudahdukset putoilevat taivaalta,

valo on muuttunut ääneksi ja riemuksi,

mutta siipi viistää vettä ja kutsuu sadetta,

rannalla lehdet ja napsahtelevat, dit, dat,

ja aurinko on väsynyt ja kastaa värinsä veteen,

tulee yö, hiljaisuus kohoaa kaislikosta,

pilvi kiitää ääneti, metsä kohahtaa,

sade kiertää nummen, virittää pehmeät rummut.

Eeva-Liisa Manner

Omenapuiden

kukat avautuvat

kuin sateenvarjot,

niiden kauneudelta on

mahdoton suojautua.

Arto Lappi

♡

Kuka muistaisi

talvella tuivertavat tuulet,

syksyllä hapantuvat omenat

puun keväällä kukkiessa.

Arto Lappi