Hetken

syksyn marjapensaan lehti

uneksuu olevansa auringonlasku

Ja veteen

putoaa punainen lehti

veden kuvajaisten

äidin käsivarsille.

Heidi Liehu

Leuto kostea metsä. Saatoin ystävän sen halki ja nähtiin yhdessä auringonlasku. 

Kun kuu nousee hän pysähtyy muistaa yhteisen kokemuksen, 

muistaa hämyiset männyt, näyt. 

Sellainen ystävä on. Hän ymmärtää helposti oikein 

eikä etäänny vaikka kulkee kauaskin.  

Liisa Laukkarinen /Huomisen tausta, 1979