Mansikankukka, sinä -

monen lumen alla

lämmin kesä

Jyri Schreck

 Nyytin joululaulu

Yön  satoi uutta lunta.

Se peitti jäisen maan.

Ja järvi näkee unta

vain hanki peittonaan.

Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,

kun tähdistä kirkkaimman näimme.

Se joulun viesti on

taas kylmyyteen lämpöä saamme.

On mieli huoleton,

sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme

ja talven tuiskuineen.

Ja luottaa haluamme

taas uuteen kevääseen.

Luonto lepää hetken hankien alla,

kun tuivertaa tuuli ja halla.

Vaan joulu tullessaan

myös mielemme kylmyyden poistaa,

Luo tähti valoaan,

kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

Tove Jansson

Trollvinter:

We´re walking in the air

we´re floating in the moonlit sky

the people far below are sleeping as we fly

I´m holding very tight

I´m riding in the midnight blue

I´m finding I can fly so high above with you

Far across the world

the villages go by like dreams

the rivers and the hills, the forests and the streams

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie

On toinen maailma, on hämäräinen tie

On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää

Kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan

Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan

H. D. Blake/ suom. Tarleena Sammalkorpi

Ketäpä

pieni koiranpentu

ei saisi hymyilemään.

Risto Rasa

Ensi lumi, kinostumaton.

Risto Rasa

Meren takana on

perätön maa.

Risto Rasa

 Tykkään susta!

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yhdellä suksella laskettelusta.

Kun kaatuu ja kierii nauraen,

ja naama on ihan luminen.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin pikkutyttöjen supattelusta.

Hiirenhiljaista hihitystä,

korvassa kuplivaa kiherrystä.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin rannan haapojen huokailusta.

Kun kaislat tuulessa taipuu noin,

ja kaukaa veneesi nähdä voin.

Minä sitten tykkään susta!

Niin kuin yöstä kun taivas on melkein musta,

kun tähdet on pieniä pilkkuja vaan

ja sielu on iloa tulvillaan.

Sinikka Svärd

 Valkealla lumimatolla

hämmästyn omia jälkiäni.

Kuin Nasu joka luuli löytäneensä Tärpän.

Helena Anhava

 Laulu asumisen pakosta

On Suomi kylmä kolkka,

lumi lehtää, tuuli soi.

Ei ilman tuulensuojaa

täällä pitkään olla voi.

On neljä seinää oltava

ja katto päällä pään.

Ja niitä juuri kaikille

ei riitä, läheskään.

Se neljä seinää kattoineen,

se koti kulta on.

Se verrattoman kallis on

ja saada toivoton.

Ei köyhä löydä kotiinsa

ellei hän velkaa tee;

ja koti siis on saatava,

sen pakko sanelee.

Ja joku aina huomaa

mistä kenkä puristaa:

kun yhdellä on vilu

siitä toinen voiton saa.

Ja tuuli käy ja kylmä on

ja voitot karttuvat

ja ulkoseiniin seisahtuvat

katseet katkerat.

Pentti Saaritsa

Lumimaisema

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta, räntää,
mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille,
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.
Rakastan talvikuuta,
korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.
Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli ,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.
Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleeet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helvi Hämäläinen  (1957)

Lumi, pimeän maan ainoa valo. /Bo Carpelan

Kuukasvoinen virta

upotan sinuun kaipauksen.

Kaipaan puhtaita vesiä,

joissa kylpevät tummien kuusten varjot.

Koivulle tahtoisin kirjoittaa tänään

ja lumelle, jonka puhtaudesta 

voimme ylpeillä,

lumen ja kuutamon jalokiville,

joita meillå on niin paljon.

Niitä ei voi haudata yhdenkään

 ruhtinaan mukana,

ne tulevat aina uudelleen

kuin kukat.

Helvi Hämäläinen

Saab.

Siinä vasta miesten auto.

Tosimiesten tosisaab.

Ylöjärvi, Siikalatva, Porvoo, Vantaa ja Espoo.

Sinne ne Saabistit on menneet.

Autotalli piste com.

Jos haluat tavata heitä

anna vapaavaihteen viedä

snakarille.

Ootteko tulleet, ootteko tulleet

sämpylöitänne hakemaan?

Tulukaa

 sitten ensi viikolla,

leipuri on mennyt Ruotsinmaalle

uusia neulomahan ja neulohaman.

Siellä ne on vieläkin.

Kun päättyy tää 

muistokaan ei jää.

Paitsi Saab.

Yours forever.

Svenska Aero Ab.

***

Lentävä matto: Citroen.

Pyörät ne lauloivat Suomeen käy tie.

Ratti kuin kieli. 

Jouset kuin ilmaa.

Erityisesti 43 asteen pakkasella

Sallan Naruskassa 

ranskatar oli parhaimmillaan.

Tunto pois eestä ja takaa.

Muuten vain auto niin vakaa.

Laadun tae: Sitikka.

Sitruuna.

Sitronempi.

Citroenin.

***

Brittiläinen huumori on paradoksi.

Siihen on ulkomaalaisen vaikea päästä sisälle.

Mutta ei hätää:

astukaa 1950-luvun Land Roveriin

ja ajakaa pitkin Vienan Karjalan teitä

kuivalla kelillä

niin ymmärrätte brittiläisen huumorin

syvimmän olemuksen.

Setä oli Lennättimen (nyttemmin Telia Sonera)

Land Roverin autonkuljettajana.

Lantikka oli peto maastossa.

Ei ollut sellaista monttua tai mäkeä

ettei ylösnousemusta olisi tapahtunut,

Lantikka oli lähetyssaarnaajien ja kehitysaputyöntekijöiden

auto syvässä Afrikassa.

Kulki Grönlannissa lumella ja jäällä.

Yksinkertainen neliveto

timantteja brittilandiasta

vähän raakoja mutta väkeviä.

Työjuhta.

Pari savusaunaa Venäjältä

vedimme Suomeen Lantikalla.

Toisella reissulla irtosi pakoputki

ja toisella katkesi akseli.

Ei se Mitään.

Divide et impera.

Yksinkertainen koota

ja melkein yhteensopiva Ladan

 kanssa vaikka ei sinne päinkään.

Mutta Ladamiesten henkinen apu oli puoli ruokaa

ja Vogamiesten toinen puoli.

Ei riemulla rajaa kun Lantikalla ajaa.

Simply clever.

"Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset".

***

Ei oo Ladan voittanutta.

Demokraattisin auto sosialistisesta

neuvostotasavaltojen liitosta.

Pasaalusta!

Paas alusta mutta älä katso alustaa

ainakaan viiden vuoden jälkeen.

Paasaa sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan.

siellä ei ole mitään näytettävää.

Se pyöreälamppuinen VAZ-2101 petojen sukua

(vrt. Fiat 124)

lämmin ja monikäyttöinen.

Suomi nousi pyörille Ladan myötä.

Pappa-Tunturit se jätti latoon ruostumaan.

Äänisen aallot ja Laatokan laineet

sen helmoja hyväeli.

Joskus myös ruoste.

Se kelpasi yhtä hyvin eskoodeeellän miehelle

kuin kepulaiselle,

Kokoomuslaisille sen jälkeen kun

oli pyyhitty suojeluskuntatakilla.

Sanokaa Lada

kun haluatte oikein hyvää.

Isoina hiutaleina leijuu lunta.

Etäältä kantautuvissa aalloissa jäämurska rahisee

yltyen hivelee rannan hiekkaa

heltyen.

Lyhyt oodi kaikelle

Olkoon kevyttä, kevyttä

kuin tuhkaa, untuvaa ja balsaa

ja olkoon, olkoon raskasta

kuin jalkapuolen lyijykenkäsalsaa,

tulkoon valkeaa,

niin valkeaa kuin hangen helmiäinen helmikuussa

tai tulkoon, tulkoon sitteen tummaa,

tumminta

kuin korppi yössä surunauhaa suussaan

ja puheta olkoon, olkoon puhetta

kuin viiniä, sen viinin tuuheutta

muhkeutta lauseita rubens-lanteisia,

olkoon aamuja,

olkoot aamut jotkut laiskoja ja löysäranteisia,

hitaita jälkeen öiden paineen

joissa harhat puristuvat painajaisikseen

ja seilatkoon varjo talviunessasi pitkin selkää

jonka untuvissa kevään halu

pisaroitaan kasvattaa

ja lentäköön, lennelköön ajatus kuin ääni

hajamielisestä haitarista sinne tänne

enkelten vanavettä

läpi perkeleitten rikkipilvien

ja peilatkoon päivänkajo kasvojaan

vedestä jonka syvyyksissä upporikkaat 

makaavat upoksissa rautaa taskuissaan

ja kuinka kissankellot, tyhjät kaljapurkit,

muurahaiset, muovikassit!

ja kuinka heinikossa heittää vettä

rakastunut rekkakuski!

ja kuinka käpäläänsä lastenvunun pressun alta

tunkee maanantai!

ja jossain mukanani olkoon olevainen

pisteissä pallon pinnalla,

ja sisällä silloin

kun hänen sisälleen olen lentämään lähtenyt

ja ääni tulvahtelee ihmisen holvistoissa

ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,

kun pääskyset silpovat sineä

siellä

ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten

ja tulkoon valkeaa,

niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,

tai tulkoon,

juoskoon sitten vastaan

Kultainen Noutaja

musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.

Ilpo Tiihonen

Olen rikas,

rahani tallessa

pimeällä taivaalla.

Risto Rasa

Lehdet putoilevat ja lumi yhtaikaa

Älä sure mennyttä kesää:

se on edessäpäin.

Risto Rasa

On valkoisia pisaroita

ilma tulvillaan.

Kimaltava lumimatto

peittää koko maan.

Tuhansina pisteinä

lumi säkenöi.

Pehmeästi punatulkku

lumirumpuun löi.

Hiljaisina sävelinä

lumi laskeutuu.

Piiloon lumipeiton alle

kesä unohtuu.

Pienet kirkkaat ajatukset

lumilintusina

ihmisiä koskettavat

salaa, hiljaisina.

Hiljaa, hiljaa lumilaulut

sydämissä soivat,

kun nuo pienet hiutaleet

taivaan maahan toivat. 

Pia Perkiö

♡

Joulukuun maisema: 

lintuja lyhteissä, 

lumisissa puissa. 

Joulukuun sanoma : 

valo, rauha, 

rakkaus. 

Maria Alstedt

*

Saapui jälleen joulu jokavuotinen, 

pantiin jalkaan kuusi vanhamuotinen, 

ripustettiin omenat ja tähdet oksiin kiikkumaan, 

pantiin parhaat tunteet sydämessä liikkumaan. 

Toivotettiin "hyvät joulut" joulukorteilla, 

varustettiin pöytä juhlasorteilla, 

lahjat laitettiin ja kääröt lakkapäiset annettiin, 

joulu-ukon alle vanha palli kannettiin. 

Saapui joulu, tuli hyvä tahto niin kuin tilaten, 

hyvä tahto, jota arki käsittelee pilaten. 

Siispä: arkenakin joskus vanhaa Aatamia puistakaa, 

"ihminen on sisällänsä aivan hyvä", muistakaa! 

Enemmän vain ylimalkaa ymmärrystä aivoihin, 

enemmän laastaria lähimmäisen vaivoihin! 

Enemmän totuutta ja seurusteluun - rauhantahtoa, 

vähemmän: juhlatyyliin, runouden vahtoa! 

Siinä on taas joulu, meille koittanut, 

siinä ihminenkin, arjen voittanut. 

Vielä rakennetaan juhla kesken pimeyttä Valolle, 

"Hyvät joulut" meiltä teille, naapurinkin talolle. 

Viljo Kajava

Katso, talvi pudottaa ikkunain eteen

valkean, hilajavan verhon.

Tuhannet pienet silkkikellot

koskevat ruutuun

hiljaisuutta hennommin.

Lumi liehuu ruudun takana

kuin valkoinen sauhu.

Talven viileä haltiatar

astuu pehmeästi ohi.

Sen hämärät, hunnutetut silmät

vaikenevat auringosta.

 Katri Vala

Kesä on lyhyt.

Ja mitä jos ruohonkin

huomaa vasta

kun käytävillä on jo lunta.

Risto Rasa

Hengitä syvään

lumen kirkkautta - talven

selkä on taittunut.

Riitta Rossilahti

Iloitse siitä,

miten auringonvalo

siivilöityy puitten lävitse,

tai miten lumi narskuu

jalkojesi alla.

Nauti elämän perusasioista,

niin ne saavat sydämesi soimaan.

Norman Vincent Peale

Mikä 

sielun lepo

olla hiljaisuuden

vuorella

nukkuvan talvimaiseman

vieraana.

Mikä mielen rauha

kätellä puita

jotka uinuvat

lumessaan.

Himmeät rinteet

ovat herkkiä

ja huurteiset

koivut 

täynnä

unta.

Einari Vuorela